Trollisanomat #2 - 2015

Trollisanomat #2 – 2015 – Mitä Krimin asukkaat haluavat?

Mitä Krimin asukkaat haluavat?

“Yhdysvallat ja Euroopan Unioni saattavat tahtoa pelastaa krimiläiset itseltään, mutta krimiläiset ovat onnellisia nyt vallitsevasta tilanteesta.”

Näin aloittaa Krimistä kertovan artikkelinsa yhdysvaltalainen talouslehti Forbes ja jatkaa, että vuosi Krimin Venäjään liittymisen jälkeen krimiläiset – niin ukrainalaiset, etniset venäläiset kuin tataaritkin – ovat tutkimus tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että elämä osana Venäjää on parempaa kuin elämä Ukrainassa.

Viime kuussa tehdyn, saksalaisen GfK-tutkimusyrityksen mielipidekyselyn mukaan 82% hyväksyi täysin Krimin liittymisen Venäjään, 11% oli sitä mieltä, että hyväksyvät sen suurimmaksi osaksi ja vain 2% ei hyväksynyt liittymistä. Loput muutama prosentti eivät osanneet sanoa kantaansa.

GfK kysyi krimiläisiltä hyväksyvätkö nämä liittymisen Venäjään

Vuosi sitten tehdyn amerikkalaisen Broadcasting Board of Governors yrityksen tutkimuksen tulokset olivat lähes täysin yhtenevät GfK:n tutkimuksen tulosten kanssa.

Noin vuosi sitten pidettyyn kansanäänestykseen liittymisestä Venäjään osallistui 83% krimiläisistä ja heistä 97% äänesti liittymisen puolesta.

Krimin kohdalla usein keskusteluun nousee niemimaan vähemmistön, tataarien asema Krimillä Venäjään liittymisen jälkeen. Tataareja Krimillä on 10% väestöstä. Silti vain 4% koko Krimin väestöstä vastusti liittymistä Venäjään. Tässäkin luvussa on varmasti mukana niin ukrainalaisia kuin etnisiä venäläisiäkin, eikä pelkästään tataareja.

GfK-kyselyssä selvisi myös, että Ukraina on syvästi jakautunut. Tämä jakaantuminen lopulta uhkaa Ukrainan koskemattomuutta. Ihmisten mielipiteet jakaantuvat voimakkaan alueellisesti sen suhteen haluaisivatko he Ukrainan kuuluvan Euroopan unioniin.

Eu-jäsenyyden kannatus Ukrainassa alueellisesti:
19% idässä
26,8% kaakossa
84.2% lännessä
60% pohjoisessa
N. 50% keskisessä Ukrainassa

Natoon liittyminen saa vähemmän kannatusta kaikissa Ukrainan osissa. Lännessä sitä toivotaan eniten, 53%.

Läntisessä, pohjoisessa ja keskisessä Ukrainassa Yhdysvaltojen rooli kriisissä nähdään enimmäkseen positiivisena. Muualla näin ajattelee alle kolmannes. Krimillä puolestaan oikeastaan kukaan ei näe Yhdysvaltojen roolia positiivisena, eivät edes tataarit.

Yllättävää on myös se, että vain 35,7% itä-ukrainalaisista näki enimmäkseen positiivisena Venäjän koetun osallistumisen separatistien liikehdintään itäisessä Ukrainassa, kun 71,3% krimiläisistä näki tämän enemmän venäläisestä näkökulmasta.

Mielipidekyselyjen tulokset ovat yllättäviä jos niitä peilaa kotimaiseen julkisuudessa Krimistä käytävään keskusteluun. Krimin tilanteesta uutisoidaan pääsääntöisesti vain negatiivisen näkökulman kautta ja toisenlaisten näkemysten esittäjät helposti leimataan Venäjä-mielisiksi, kuten kävi Ylen toimittaja Marja Manniselle, hänen kertoessaan A-Studion raportissa, että Venäjän joukot ovat Krimillä kutsuttuina, ei omaehtoisesti.

”Tilanne oli juuri näin, sille ei mahda mitään. Krimillä suurin osa ihmisistä oli Venäjään liittymisen kannalla, vaikka kansanäänestyksen tulos olisi kuinka tekaistu. Heidän mielestään liitos Venäjään oli parempi ratkaisu kuin pysyminen osana Ukrainaa. Tilanne oli kerta kaikkiaan erilainen kuin Itä-Ukrainassa. Mutta kyllä minä sen huomasin, että näin ei saa Suomessa kertoa.”, Manninen kertoi myöhemmin Journalisti-lehden haastattelussa ja jatkoi, ”Suomessa ei saisi kertoa mitään, mikä on Venäjälle edullista. Mutta minä teen näitä juttuja sen perusteella, mitä koen, näen ja mitä tietoa hankin, enkä sen perustella, miellyttääkö tieto Suomessa tai jossain muualla.”

Yllättäviä nämä krimiläisten mielipiteet eivät kuitenkaan ole, sillä Krim julistautui ensimmäistä kertaa itsenäiseksi jo vuonna 1992, jolloin alueen asukkaat kokivat sen ensiaskeleeksi kohti Venäjään liittymistä.

Näiden mielipidemittausten tulosten jälkeen on kyseenalaista myös se, että Yhdysvaltojen ulkoministeriön lehdistösihteeri Jen Psaki on sanonut pakotteita jatkettavan siihen asti kunnes Krim palautetaan Ukrainalle. Krimiläisten mielipide ei Psakin lausunnossa kuulu lainkaan.

Mainokset
Trollisanomat #1 - 2015

Trollisanomat #1 – 2015 – Ukraina on tärkeä osa USA:n pitkään noudattamaa geopoliittista strategiaa

Ukraina on tärkeä osa USA:n pitkään noudattamaa geopoliittista strategiaa

Ukrainan kriisin aikana Venäjän geopoliittisia tavoitteita on käsitelty laajasti eri medioissa, mutta Yhdysvaltojen strategiat ja tavoitteet ovat jääneet varsin pienelle huomiolle. Yhden näkemyksen asiaan esittää palkittu tutkiva journalisti Nafeez Ahmed kolumnissaan Middle East Eye –lehdessä.

Venäjän geopoliittiset tavoitteet Ukrainassa ovat ilmiselvät, eikä esimerkiksi Krimin liittäminen Venäjään Maidanin tapahtumien ja Ukrainan hallinnon vaihtumisen jälkeen ollut kovinkaan monelle yllätys. Venäjä halusi turvata sille strategisesti tärkeän Mustanmeren tukikohdan. Jo vuonna 2008 Kansan Uutiset kirjoitti Krimin merkityksestä Venäjälle ja tästä seuraavasta ongelmasta, jos Ukraina päättäisi hakea Naton jäseneksi. Niinpä tosiasiassa jo tällöin tiedettiin, että

Tämän tulenaran pisteen yhteydessä on puhuttu jopa Venäjän ja Naton välisen sodan mahdollisuudesta. Ukrainahan pyrkii innokkaasti sotilasliittoon, vaikkei rutiköyhän maan hyväksymisellä varmasti pidetäkään kiirettä.

Ongelma oli siis Naton tiedossa etukäteen:

Jopa useimmat Naton upseerit myöntävät, että Venäjän oikeuksia päästä Mustallemerelle on kunnioitettava. Mahdollisesti Ukraina joutuukin jättämään Krimin niemimaan Venäjälle, ennen kuin se voi liittyä Natoon.

Ukrainan kriisin myötä ollaan ajauduttu huolestuttavaan toimien ja vastatoimien kierteeseen. Venäjän viimeisin vastatoimi oli ilmoitus lopettaa kaasun toimitus Eurooppaan Ukrainan kautta vuonna 2019 Turkin kaasuputken valmistuttua. Tämän putken jakaminen Turkista eteenpäin Eurooppaan jää tällöin täysin Euroopan omalle vastuulle kustannuksineen.

USA:n tavoitteena on horjuttaa Venäjän vaikutusvaltaa ja sen herruutta Euraasiassa ja Lähi-idässä, Ahmed kirjoittaa. On hyvin mahdollista, että öljyn hinnan lasku liittyy tähän USA:n tavoitteeseen. Monet asiantuntijat maailmalla ovat tällaisia arvioita esittäneet. Öljyn hinnan laskun ajankohta viittaa ainakin vahvasti tällaiseen, eikä hinnan laskulle ole voitu esittää mitään muita kovin pitäviä perusteluja.

Ahmed kirjoittaa, että USA:n ulkoministeri John Kerry ja Saudi-Arabian tällä viikolla edesmennyt kuningas Abdullah tapasivat toisensa viime vuoden syyskuun 11. päivä ja tässä kokouksessa tiettävästi päättivät käynnistää energiasodan. Tarkoituksena tällä olisi vähentää Venäjän geopoliittista painoarvoa maailmalla, sillä Venäjän talous on riippuvainen öljytuloista. Samalla näillä toimilla horjutettaisiin myös Venäjän liittolaisten, kuten Iranin ja Venezuelan taloutta. Venäläiset ennustivat tällaisia toimia jo huhtikuussa, kun Pravda kirjoitti aiheesta otsikolla ”Obama haluaa Saudi-Arabian tuhoavan Venäjän talouden.” Suursijoittaja George Sorosinhan tiedetään jo viime vuoden maaliskuussa ehdottaneen öljyn markkinahinnan romahduttamista ”Putinin rankaisemiseksi”. Samassa uutisessa senaattori Mary Landrieun kerrotaan sanoneen, että “Viimeinen asia, mitä Putin haluaa, on energiakilpailu USA:n kanssa”. Myöskin suursijoittaja Jim Rogers on kertonut pitävänsä todennäköisenä, että saudit pumppaavat öljyä markkinoille USA:n kehotuksesta.

Myös Ahmed siis arvelee, että öljyn markkinahintaan vaikuttaminen ei ole vain saudien politiikkaa, vaan USA:n ja Saudi-Arabian yhteinen strategia, jolla halutaan jarruttaa Venäjän siiven geopoliittisen “akselin” kehitystä. Ahmed ei usko, että saudit kävisivät kamppailua USA:n liuskekaasutuotantoa vastaan pumppaamalla öljyä yli markkinoiden tarpeen ja siten painaen sen hintaa alas.

Selvää on, että öljyn hinnan lasku iskee kuitenkin myös tähän liuskekaasutuotantoon, sillä sen tuotantokustannukset ovat huomattavasti öljyn tuotantoa korkeammat ja öljyn hinta alkaa jo olla tasolla, jossa liuskekaasun tuotanto muuttuu kannattamattomaksi. Ahmed arvioi tämän tarkoittavan sitä, että USA lähti tällaiseen energiasotaan mukaan vain siksi, että näkee tämän olevan vain väliaikainen tilanne.

Ukrainan joutuminen tällaisen geopoliittisen pelin keskiöön juontaa juurensa kylmän sodan päättymisestä ja siitä alkaneesta USA:n määrätietoisesta vaikutusvaltansa laajentamisesta itäisessä Euroopassa. Ukrainan sijainti Mustanmeren rannalla tekee siitä geopoliittisesti tärkeän alueen niin Venäjälle kuin USA:llekin.

Edesmennyt Ronald D. Asmus, entinen apulaisministerin sijainen Euroopan asioissa USA:n ulkoministeriössä, jolla oli keskeinen rooli NATO:n laajentumisessa, kirjoitti Britannian puolustusministeriön vuonna 2004 julkaisemassa ”Strategia Ukrainan integroimiseksi länteen” -raportissaan, että Lännen täytyy ”ankkuroida Turkki, Ukraina ja Mustanmeren alue osaksi yhteisöä ja aluetta, josta säteilee vakautta ja vaikutusvaltaa kauemmaksi itään ja etelään. Sen sijaan, että tämä alue nähdään nykyisen lännen kauimmaisena periferiana, meidän täytyy ajatella sitä strategisena akselinamme kun läntinen sotilasliitto laajenee, jotta pystyisimme heijastamaan vaikutusta ja valtaa etelämmäs kohti Suurta Lähi-itää.”

Öljyn hinnan manipuloinnilla ja talouspakotteilla yritetään selvästi vaikuttaa myös Venäjän sisäpolitiikkaan. Tästä näkee usein erilaisia arvioita läntisessä mediassa. Ukrainan kriisillä perustellut toimet eivät siis näytä liittyvän vain kriisin ratkaisemiseen. Tavoitteena näyttää olevan myös Venäjän hallinnon horjuttaminen ja pitkällä aikavälillä jopa sen kaataminen.

Tästä Asmus lausui: ”Työskennellessäni ulkoministeriössä 1990-luvulla, kerroin usein henkilöstölle, että meidän pitäisi ajatella politiikkaa kymmenen, kahdenkymmenenviiden ja viisikymmenvuotisin suunnitelmin. Tähän liittyi mielestäni, että lännen voi katsoa epäonnistuneen, jos emme voisi ankkuroida ja integroida Keski- ja Itä-Eurooppaa kymmenen vuoden kuluessa niiden vapauduttua kommunismista. Kaksikymmenviisivuotissuunnitelma oli viittaus pidemmän aikavälin tehtävään integroida Ukraina ja puolen vuosisadan suunnitelma koski Venäjää.”

Tämän Asmuksen kommentin Ahmed kolumnissaan tulkitsee jopa kutsuksi tarttua aseisiin:
”… Meidän on taisteltava ja voitettava henkinen ja poliittisen taistelu Euroopan uudesta laajemmasta määritelmästä, joka pitää sisällään Ukrainan. Ja Ukrainan tulee auttaa meitä voittamaan taistelu omalla toiminnallaan ja suorituskyvyllään. Mielestäni tämän laajemman näkemyksen pitäisi sisältää myös Turkki ja siinä täytyisi olla osansa myös eteläiselle Kaukasialle.”

Edellisen kylmän sodan päättymisen jälkeen NATO on lupauksistaan huolimatta laajentunut kohti Venäjän rajoja. Tätä kehitystä vastaan Venäjä on äänekkäästi protestoinut toimillaan viimeisinä vuosina. Ahmed kirjoittaa, että tämä on osa laajempaa USA:n strategiaa, jossa myös monet Keski-Aasian tasavallat ovat maalle tärkeitä. Asmus kirjoitti raportissaan, että Washington voi olla “merkittävä katalysaattori ja voima, joka aiheuttaa sisäisiä pro-demokraattisia uudistuksia”, ja lisäsi, että ”amerikkalaisilla kansalaisjärjestöillä ja muilla yksityisillä ryhmillä voi myös olla keskeinen rooli Ukrainan auttamisessa.”

Lännen laajentumista on usein perusteltu demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisenä alueilla, jotka näiden puutteesta kärsivät. Tähän Ahmed kommentoi näin: “Luonnollisesti massiiviset ihmisoikeusongelmat, demokratiavaje ja laajalle levinnyt korruptio pro-USA alueilla koko Keski-Aasiassa herättää kysymyksiä siitä, onko ”demokratia” todella niin keskeinen USA:n alueellisissa tavoitteissa.”

Tähän Ahmed kolumnissaan lainaa vielä professori Gerald Sussmania Portland Staten yliopistosta, joka on julkaissut tutkimuksen (Branding Democracy: US Regime-Change in Post-Soviet Eastern Europe) USA:n kylmän sodan jälkeisestä politiikasta Itä-Euroopassa. Sussman väittää, että USA on ”aktiivisesti kannustanut ja auttanut koordinoimaan poliittista epävakautta ja levottomuuksia alueella.” Ongelma professori Sussmanin mukaan on se, että: ”Ulkomaiden puuttuminen vaaleihin auttoi poliittista suunnittelua, jossa heidän tilalleen asetettiin demokratian nimissä länsimielisiä poliitikkoja, joiden odotettiin toteuttavan USA:n, Euroopan unionin, WTO:n ja NATO:n valtiollisten ja kaupallisten etujen kanssa linjassa olevia ’uudistuksia’.”

USA on sekaantunut varsin näkyvästi, EU:n tukiessa, Ukrainan sisäisiin asioihin. Maidanilla esiintyivät niin yhdysvaltalainen senaattori John McCain kuin ulkoministeriön apulaisulkoministeri Victoria Nuland tukien mielenosoittajia, joiden tavoitteena oli hallituksen kaataminen. Verisiksi muuttuneiden mielenosoitusten aikana Nuland vahvisti joulukuussa 2013 National Press Clubilla Washingtonissa pitämässään puheessa, että USA on tukenut oppositiota Ukrainassa yhteensä 5 miljardin dollarin verran ”varmistaakseen turvallisen, vauraan ja demokraattisen Ukrainan”. Myös EU:n “ulkoministeri” Catherine Ashton esiintyi Maidanilla mielenosoitusten aikana. Kun Jim Rogersilta kysyttiin taannoisessa haastattelussaan presidentti Vladimir Putinin aggressiivisuudesta, hän tokaisi toimittajan lukeneen liikaa ”amerikkalaista propagandaa”. Hän jatkoi sanoen, että ”tämä kaikki alkoi Amerikasta, siitä washingtonilaisesta diplomaatista (Nulandista)” ja että ”Me olimme se osapuoli, joka oli hyvin aggressiivinen. Me olimme se, joka sanoi että tulemme vaihtamaan tämä hallituksen, me emme pidä tästä hallituksesta, vaikka se on vaalein valittu.”

Maidanilla vahvasti esiintyneet uusfasistiset ryhmät eivät ole länsimaisia poliitikkoja häirinneet. Vallanvaihdon jälkeen näiden ryhmien edustajia on noussut moniin Ukrainan hallinnon tehtäviin.

Ahmed kritisoi lännen moraalia tavasta, jolla se on sekaantunut Ukrainan sisäisiin asioihin. “Vaikka Venäjän sotaisuus ja tuki korruptoituneelle autoritaarisuudelle Ukrainassa on liiankin todellista, sitä on myös lännen ujostelematon tuki Kiovan uudelle lähes fasistiselle juntalle uusnatsi- joukkioineen, joita parhaillaan avustavat USA:n armeijan, CIA:n ja FBI:n ”neuvonantajat”, ilmeisesti toimien CIA:n johtajan John Brennanin alaisuudessa”, hän kirjoittaa. Ahmedin mukaan Yhdysvalloilla on “pitkä ja surkea menneisyys” yhteistyöstä näiden ääriryhmien kanssa Ukrainassa. CIA:n ja FBI:n läsnäolosta Ukrainassa sekä John Brennanin vierailusta alueella on kirjoittanut myös saksalainen Bild am Sonntag -lehti viime toukokuussa.

Ahmed jatkaa USA:n politiikan rankkaa ruotimista kolumnin lopussa näin: “Ei ole siten yllättävää, että Nulandin mielen mukaisen USA:n tukeman Kiovan hallituksen USA-myönteinen poliitikko Arseni Yatseniuk (jota Nuland kuvasi ”mieheksi, jolla on taloudellista kokemusta” – tämä kun on entinen pankkiiri), suorittaa Human Rights Watchin mukaan sotarikoksia tulematta rangaistuksi: näihin kuuluu myös summittaisia pommituksia asutussa Itä-Ukrainassa Grad-raketein ja rypälepommein. Venäjän tukemat kapinalliset ovat tuskin viattomia hekään tekemällä osansa julmuuksista.” HRW:n syytöksistä uutisoitiin viime vuoden lokakuussa.

“Kuten tavallista, siviilit molemmin puolin ovat pääasiallisia uhreja USA:n ja Venäjän käydessä sotaa vallasta ja taloudellisista hyödyistä”, Ahmed päättää kolumninsa.

Trollisanomat #25

Trollisanomat #25 – ”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

Italialainen toimittaja ja entinen europarlamentaarikko, Giulietto Chiesa pidätettiin Virossa. Hän osallistui Tallinnassa järjestettyyn ”Venäjä Euroopan vihollinen?”-konferenssiin. Chiesa oli hotellissaan, kun poliisi ilmestyi paikalle. Pidätyksen syytä hänelle ei kerrottu. Hänet vietiin poliisiasemalle, jossa hänelle kerrottiin, että hänet karkotetaan 48 tunnin kuluessa, kertoo asiasta uutisoinut italialainen Repubblica-lehti.

Chiesa oli konferenssin kutsuvieraana Tallinnassa. Hänen asianajajansa pitää tapausta erittäin vakavana poliittisen vapauden rikkomuksena. Hän ihmettelee, että tällaista voi tapahtua keskellä Eurooppaa.

Italian suurlähettiläs vieraili poliisiasemalla, jossa Chiesa oli pidätettynä ja vaati Virolta pikaista selvitystä tapauksesta. Hän kertoi olevansa yllättynyt ja huolestunut tapahtuneesta.
Italian ulkoministeriö kutsui Viron suurlähettilään puhutteluun tapauksen johdosta.

Chiesa on usein kritisoinut lännen politiikkaa suhteessaan itään. Hän on kritisoinut länttä myös Ukrainan tapahtumista, sekä länsimedian yksipuolisesti Venäjää syyttävää uutisointia.

Suomalainen media ei ole kiinnittänyt tapaukseen huomiota.

Giulietto Chiesan pidätyksestä ja karkotuksesta ei suomalainen media ole uutisoinut. Kuten niin monessa muussakin Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevan uutisoinnin kohdalla, media kertoo asioita valikoiden. Kuten sanotaan, valhetta ei ole vain se mitä sanotaan, vaan myös se mitä jätetään sanomatta.

Chiesan tapauksessa on nähtävissä yhteyksiä suomalaiseen trollikeskusteluun. Kuten edellisessä numerossa kerroimme, tällaisella leimaamisella pyritään hiljentämään Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevaa yksipuolista uutisointia kritisoivat äänet.

Nyt Virossa mentiin askel pidemmälle. Chiesasta tehtiin virallisesti ”ei toivottu”-henkilö mielipiteidensä vuoksi.

Lisätietoa:

https://www.ansa.it/english/news/politics/2014/12/15/italian-ex-mep-arrested-in-estonia_82713307-af60-4ad9-a3fb-19e13c8a6334.html

http://www.lifeinitaly.com/news/ex-mep-chiesa-thanks-italian-ambassador-release

http://news.err.ee/v/politics/6634b607-78af-4189-98ff-35605159fdba

 

Trollisanomat #23

Trollisanomat #23 – Presidentti huolissaan Suomen turvallisuudesta: Nato-jäsenyys poissuljettu

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö katsoo Nato-jäsenyyden horjuttavan Suomen turvallisuutta.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin perusteella presidentti Sauli Niinistö näyttäisi jatkavan Paasikiven-Kekkosen linjalla. Hyvät, rauhan turvaavat suhteet Venäjään ovat tärkeämmät kuin atlantintakaisen suurvallan geopoliittisen pelin tukeminen.

Presidentti Niinistö: Nato-jäsenyyshakemus horjuttaisi suhteita Venäjään

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö rakentaa turvallisuusajattelunsa neljään pilariin ja Nato-jäsenyyshakemus horjuttaisi Venäjä-pilaria.

Sauli Niinistö kertoi turvallisuusajattelunsa rakentuvan neljän pilarin varaan. Nämä neljä pilaria ovat vakuuttava oma puolustus, kumppanuusrakenteet esimerkiksi Ruotsin, EU:n ja Naton kanssa, suhteet Venäjään sekä YK:n ja kansainvälisen oikeuden piirit.

– Näistä muodostuu tasapaino, jota on varjeltava, ja sen varassa voimme katsoa kohti tulevaisuutta, presidentti totesi.

Presidentti uskoo, että jos Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä, niin se varmasti horjuttaisi Venäjä-pilaria.

Ei meidän kannata ajatella, että on yhdentekevää millaisissa väleissä olemme Venäjän kanssa. Suomella on Venäjän kanssa enemmän yhteistä rajaa kuin Venäjän ja muiden Nato-maiden välillä yhteensä.

Trollisanomat #23 - Niinistö ja Putin

Vai onko kyseessä sittenkin Kokoomuksen sisäpoliittinen harhautus lähestyvien eduskuntavaalien alla? Kokoomuksen kannatuksen syöksyessä kohti alhaisimpia lukemia miesmuistiin (suomalaisten ollessa selkeästi huolissaan Stubbin johtaman hallituksen ulkopolitiikan vaikutuksesta turvallisuuteemme), tasavallan presidentti sotkeutuu sisäpolitiikkaan puolueensa pelastavana enkelinä? Ovatko Niinistön Nato-lausunnot kuitenkin vain Kokoomuksen vaalitaktiikkaa?

Trollisanomien toimitus toivoo, että presidentti Niinistö puhuu rehdisti totta ja tämä on hänen vilpitön näkemyksensä.

Ensi viikolla maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS julkistaa turvallisuusasioiden kyselynsä. Kyselyssä kartoitetaan myös puoluekannatusta. Aineiston pohjalta kokoomuksen kannatukseksi voidaan laskea 16,1 prosenttia.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014112818875932_uu.shtml

USA:n Eurooppaa koskevien suunnitelmien yhtenä toteuttajana Alexander Stubb?

Pääministeri Stubb sen sijaan ei ole toiminut Paasikiven-Kekkosen linjalla, vaan näyttää toimivan lähinnä USA:n etujen puolesta niin Suomen kuin EU:n osalta.

USA:lla on ollut selkeät suunnitelmat Suomen Nato-sidonnaisuuden ja jäsenyyteen johdattelun osalta. Tiedossa on ollut se, että suomalaisten yleisen Nato-vastaisen mielipiteen kääntäminen on pitkäaikainen projekti.

http://yle.fi/uutiset/wikileaks_us_embassy_urged_finland_to_join_nato/5321425

Regarding NATO, Ambassador Mack described the Finnish NATO climate as follows in October 2005:

Shifting public opinion on NATO membership will be a long, arduous task, but we should reach out to those Finns who view greater participation in European security initiatives as a stepping stone to NATO membership.”

Mack’s successor, Ambassador Marilyn Ware summed up her views in her own “Thoughts on Finland as I Depart Post” in April 2008, writing:

”Finland did not become a member of NATO on my watch, and it will most likely not become a member until at least 2012 when President Halonen has left office, if at all. However, the US has no better friend outside the NATO Alliance, and the US-Finnish military-to-military relationship is arguably the single strongest bond we have in an already strong bilateral relationship.”

“We have gotten the GoF [Government of Finland] to the point where we are confident it will be among the first non-NATO allies to formally signal its intention to participate in the NRF.”

Stubbin ollessa ulkoministeri, hänen erityisavustajansa Jori Arvonen kävi USA:n suurlähetystössä lupaamassa Kokoomuksen vievän Suomen Natoon.

http://yle.fi/uutiset/wikileaks_yhdysvaltojen_lahetysto_paimentanut_suomalaispoliitikkoja_natoon/5321043

https://cablegatesearch.wikileaks.org/cable.php?id=09HELSINKI79#para-7659-6

Acknowledging that a majority of Finns currently oppose membership, Arvonen pointed out to Polchief that the public is well aware of NCP’s support for NATO membership, and yet the party’s popularity is rising. NCP currently tops opinion polls, and Arvonen told Polchief that its leadership sees the NCP leading the next government and taking Finland into NATO.

Siitä, millä mandaatilla Arvonen kävi lupaamassa amerikkalaisille Suomen liittyvän Kokoomuksen johtamana Natoon, ei juurikaan ole keskusteltu. Mikä mahtaa olla oikeusoppineiden kanta ulkoministerin erityisavustajan lupauksiin?

45 a §
Ministerin erityisavustaja

Erityisavustajan nimittää pääministeri ministerin esityksestä.

Erityisavustaja suorittaa ministerin hänelle antamia tehtäviä toimimatta ministeriön esittelijänä.

Erityisavustajalle on annettava ne tiedot, jotka hän tarvitsee tehtävänsä hoitamiseksi. Erityisavustajan on annettava virkamiehelle tämän tehtävien hoitamiseen tarvitsemat tiedot.

Erityisavustajalla on oikeus osallistua ministeriön johtoryhmän kokouksiin sekä muihin suunnittelu- ja valmistelukokouksiin.

Myös suomalaisen median osalta asiaa on puitu USA:n suurlähetystössä. Tähtäimessä on ollut Nato-vastustuksen murentaminen, ei niinkään kannatuksen lisääminen. Ja kuten olemme saaneet erityisesti kuluneen vuoden aikana huomata, erilaiset Nato-jäsenyyden kannattajat ovat saaneet runsaasti media-aikaa lausuntoineen ja media on otsikoineen luonut pelkotilaa Venäjän osalta.

https://cablegatesearch.wikileaks.org/cable.php?id=09HELSINKI79#para-7659-8

Wide media coverage focused more on the ”strong case” in favor of membership than on a multilateral security policy encompassing a number of international actors. For public opinion, a decrease in opposition may be more important than an increase in support: In Finland a lack of public support will not prevent a government from acting, and public support often follows government policy, as seen when the GoF successfully pursued EU membership despite low support.

Niinkuin hyvin tiedämme, noin 50% mediasta kannattaa Suomessa kokoomusta. ”Vallan sisäpiiri”-nimisen tutkimuksen julkaissut professori Ilkka Ruostetsaari on todennut, että Kokoomuksen kannatus on noussut mediaeliitin keskuudessa 21 prosentista 50 prosenttiin.

 

Onko TTIP peräti itsensä Alexander Stubbin idea?

Myös talouspolitiikan osalta näyttää siltä, että Stubb toimii Washingtonin asiamiehenä.

http://www.wikileaks.org/plusd/cables/10HELSINKI49_a.html

Taking inspiration from the NATO Strategic Concept review, Stubb offered that the U.. and EU should also conduct a ”joint stock-taking.” (NOTE: At a lunch with EU chiefs of mission in Helsinki earlier in January, Stubb previewed this idea, suggesting that Ashton and Clinton lead the review. END NOTE.) To help kick-start the process, he suggested several ideas to strengthen the partnership:

— Solidarity Pledge: A Lisbon-style pledge of solidarity in the case of civilian crises such as terrorist attacks or natural or man-made disasters. This would be a complement

HELSINKI 00000049 002.2 OF 002

to NATO commitments and would signal a ”qualitative change” in the relationship.

— Transatlantic Green Economy: Existing institutions such as the Transatlantic Economic Council and Transatlantic Energy Council need to be used to achieve tangible results in leading the globe towards a low-carbon economy.

Full-fledged Free Trade Area: According to Stubb, it is ”time to put our money where our mouth is.”

— Open Transatlantic Cooperation to Others: Africa and South America are part of the Atlantic world as well, and we should gradually open up cooperation with these ”dynamic . . . countries with varied strengths and a shared background.”

Wikileaksin sähkeen mukaan Alexander Stubb on siis ehdottanut EU:n ja USA:n yhteistä vapaakauppa-aluetta.

Tämä tuokin huomattavasti lisää sähköä Kansan Uutisissa 29.11. ilmestyneeseen artikkeliin, jossa toimittaja Jaana Kivi kertoo joutuneensa painostuksen kohteeksi kirjoittaessaan USA:n ja EU:n välisestä TTIP-sopimuksesta.

Kiven mukaan häntä yritettiin saada muuttamaan juttuaan ja lopettamaan kriittinen kirjoittaminen aiheesta. Kuitenkin ainoa painostavaksi kokemansa taho, jonka hän suostuu julkisesti nimeämään, on ulkoministeriö.

Ennen määräaikaisen työsuhteensa päättymistä Kivi ehti olla ulkoministeriön järjestämissä TTIP-tilaisuuksissa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla henkilökohtaisesti kutsuttuna. Kiven mielestä tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin painostaa, ei informoida.

– Oli aamiaistilaisuutta silloisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin johdolla ja kuulemistilaisuutta turvallisen lobbariarmeijan kesken. Molemmilla kerroilla, kun kohtasin Stubbin TTIP:n merkeissä, viesti rivien välissä oli selvästi, että EU:n kauppapolitiikka on isojen poikien leikkiä, turha tänne on tulla näppejään polttamaan.

Amerikkalaisten ohjatusta narratiivista Naton ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta kirjoitimme Trollisanomien numerossa 19. Nyt näyttää siltä, että myös talouspolitiikkaamme ohjataan vahvasti Washingtonista.

Trollisanomat #22 - Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Trollisanomat #22 – Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Nato ei ratifioi – Venäjä irtautuu TAE-sopimuksesta

Naton laajeneminen Itä-Eurooppaan on tehnyt Venäjän entistäkin haluttomammaksi noudattamaan sopimusta, jota Nato, toisin kuin Venäjä, ei ole ratifioinut.

Vuonna 1990 solmittu sopimus kävi merkityksettömäksi, kun Nato-maat lopettivat vuonna 2011 tavanomaisia aseita koskevien tietojen vaihtamisen Venäjän kanssa.

Venäjän ja Yhdysvaltain välit kiristyivät Yhdysvaltain sijoittaessa Eurooppaan ohjuspuolustusjärjestelmänsä. Tämän vuoksi Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi vuonna 2007 asetuksen TAE-sopimuksen jäädyttämisestä. Venäjän pääesikunnan päällikön mukaan NATO oli tuolloin ylittänyt sopimuksen rajoitukset 6 000 panssarivaunulla, 10 000 panssariajoneuvolla, 5 000 tykillä ja 1 500 lentokoneella.

Tavanomaisten aseiden rajoittamissopimus solmittiin vuonna 1990 kuuden Varsovan liiton maan ja 16 Nato-maan kesken. Sopimuksessa asetettiin sotilasliittokohtaiset enimmäismäärät panssarivaunujen, panssaroitujen ajoneuvojen, tykkien, taistelulentokoneiden ja taisteluhelikopterien määrille.
Sopimuksen tavoitteena oli estää sotilasliittoja tekemästä yllätyshyökkäystä toisensa alueelle.

Uusi TAE-sopimus saatiin neuvoteltua vuonna 1999, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto olivat jo hajonneet. Uudessa sopimuksessa rajoitukset tehtiin maakohtaisesti. Ainoastaan Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä ovat ratifioineet uuden sopimuksen.

Nato-maat eivät suostuneet ratifioimaan sopimusta, koska Venäjän rauhanturvajoukot olivat Georgiassa osana Venäjän ja Georgian yhteistä Etelä-Ossetian rauhanturvaoperaatiota
sekä Transnistriassa osana Venäjän, Moldovan ja Transnistrian yhteistä sopimusta.

Nato vaati ehtona ratifioimiselle venäläisten joukkojen vetämistä pois näiltä alueilta, vaikka asia ei sopimukseen kuulunutkaan. Venäjä on vetänyt osan joukoistaan pois, mutta Nato ei ole siltikään suostunut ratifioimaan sopimusta. Naton haluttomuus ratifioida sopimus on samalla estänyt myös uusien maiden osallistumisen sopimukseen.

Venäjän presidentti Vladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua presidentti Boris Jeltsinin aikana alkaneeseen Transnistrian konfliktiin vuonna 2006.
Tämä yhdessä Ukrainan presidentin Viktor Jushchenkon kanssa tehty ratkaisuehdotus kuitenkin kaatui EU:n vastustukseen: asia, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.

Venäjä ei aio enää yksipuolisesti noudattaa Nato-maiden kanssa solmittua tavanomaisten aseiden rajoitussopimusta. Venäläisen uutistoimisto Sputnikin mukaan ulkoministeri Sergei Lavrov totesi Venäjän parlamentin istunnossa, että ”sopimus on kuollut, eikä siihen enää voida palata”. Venäjä ei sovella aseidenrajoitussopimusta, koska Nato-maatkaan eivät noudata sitä, Lavrov perusteli.

Trollisanomat #19 - Naton lentokoneet jälleen Ruotsin ilmatilassa! Suomi salaa jo Naton jäsen?

Trollisanomat #19 – Naton lentokoneet jälleen Ruotsin ilmatilassa! Suomi salaa jo Naton jäsen?

Ranskalaisten seikkaillessa Ruotsin ilmatilassa, on Suomi median suuremmasti huomioimatta sopinut Venäjän vastaisen sotilaallisen yhteistyön lisäämisestä.

Poikkeuksellisesti käyttäytyvät, Ruotsin puolustusvoimien valmiutta ja ruotsalaisen yhteiskunnan reaktiota Naton puolesta testaavat ranskalaiset lentelevät länsinaapurimme ilmatilassa niinkuin Nato-maiden koneilla on kauan ollut tapana Ruotsin Försvarshögskolanin asiantuntija Stefan Ringin mukaan. Aivan kuten Nato-sukellusveneillä on ollut tapana testata Ruotsin valmiutta vesillä.

Aftonbladet: Kylmän sodan aikana Nato loukkasi ilmatilaa useammin kuin Neuvostoliitto, sanoo Stefan Ring.

MTV: Alueloukkauksia käytetään yleisesti tiedusteluun, ja niillä testataan muun muassa toisen valtion puolustusvoimien valmiutta ja yhteiskunnan reaktioita, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Ruotsin entinen ulkoministeri Lennart Bodström: Ainoastaan kahdessa tapauksessa kymmenistä voitiin osoittaa neuvostoliittolaisen sukellusveneen olleen Ruotsin aluevesillä.

Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Caspar Weinberger: Lännen sukellusveneet toimivat usein ja säännöllisesti Ruotsin aluevesillä, testaten Ruotsin puolustusta.

NORDIC BALTIC 8 JA NATO

Hallitus esittää 40 miljoonan tilausvaltuuksien lisäystä ilmatorjunnan kunnossapitotarpeisiin. Lisäksi Hawk-koneiden uudistamiseen ehdotetaan 15,2 miljoonan euron suuruista tilausvaltuutta ja 4 miljoonan euron määrärahalisäystä. Näin uutisoi suomalainen media, vain muutama päivä sen jälkeen kun Reuters uutisoi kahdeksan pohjoiseurooppalaisen valtion puolustusministerin sopineen keskinäisessä tapaamisessaan Venäjän vastaisen sotilasyhteistyön lisäämisestä.

Ihmetellessämme Trollisanomien numerossa 11, miksi Suomen ilmavoimien koneet ovat osallistuneet kansainvälisessä ilmatilassa lentäneiden venäläiskoneiden häirintään, arvelimme puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin vierailun Kanadaan ja USA:han liittyvän joko neuvotteluihin Suomen jatko-osallistumisesta Itämeren alueen lentohäirintään tai peräti siihen, että Suomi jättää Nato-jäsenyyshakemuksen piakkoin. Ehkäpä puolustusvoimien komentaja kävi hakemassa ohjeistuksen Pentagonista tähän Nordic Baltic 8 -kokoukseen, jossa Venäjän vastaisesta sotilasyhteistyöstä päätettiin.

Mikään uusi asiahan Naton halu laajentua aiemmin puolueettomiin pohjoisiin maihin ei ole. Aiemmin kylläkin Suomen presidentit ovat asettuneet johtamansa kansan suuren enemmistön mielipiteen kannalle Suomea Nato-jäseneksi ajavia tahoja vastaan. Nyt on toisin.

…[Suomen] seuraavilla presidentinvaaleilla tulee olemaan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia, erityisesti jos – kuten voidaan olettaa – on ehdokkaita, jotka ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä.
Nordic-Baltic Security in the 21St Century: The Regional Agenda and the Global Role
Atlantic Council, 2011

Onko Kokoomuksen hallitusvuosien aikana kovin muuttuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme takana amerikkalaisten ohjattu narratiivi?

Viedäänkö Suomea jälleen lähemmäs Natoa, ilman että asiasta käydään julkisuudessa keskustelua lainkaan, kuten kävi isäntämaasopimuksen kohdalla? Ulkoministeri Tuomiojan lupauksesta huolimatta sopimusta ei koskaan tuotu eduskuntakäsittelyyn, siitäkin huolimatta että sopimuksen katsotaan rikkovan perustuslakia.