Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1 - 2015 - Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1 – 2015: Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Ulkoasiainvaliokunnan kuuleminen informaatiosodankäynnistä tänään torstaina 22.1. herätti enemmän kysymyksiä ja epätietoisuutta kuin antoi vastauksia.

Kuten Timo Soini lopuksi totesi, keskustelua on syytä käydä yhä syvällisemmin eri tahojen kanssa. Nyt käydyssä keskustelussa ei eri tahoja kuultu, sillä tilaisuuden osallistujista oli tarkkaan karsittu juuri ne ketkä tilaisuudessa ns. “istuivat syytettyjen penkillä”. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskustelun aikana ei esitetty lainkaan ns. “trollien” näkökulmaa. Tällainen ei ole todellista keskustelua vaan lähinnä selkään taputtelua samanmielisten kesken.

Janne Riiheläinen, nykyään myös Helsingin Sanomien kolumnisti, kirjoitti omassa blogissaan, että pitää uhkana sitä, että ”mccarthyistisesti” rajoitetaan sananvapautta, vaiennetaan ja mitätöidään ihmisiä leimaamalla heidät trolleiksi. Hän kehottaa käymään keskustelua eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.

Keskustelussa oli silmiinpistävää hyvin lavea informaatiosodan käsittely. Varsinkin tutkija Saara Jantusen määritelmät olivat niin leveät, että niiden mukaan kuka tahansa Ukrainan kriisiin kantaa ottava voidaan määritellä trolliksi. Tällaiseen laveaan määritelmään on käytännössä mahdoton vastata tulematta leimatuksi trolliksi.

Keskustelijat sotkivat puurot ja vellit keskenään mennen tullen ja saivat aikaan vaikutelman, että kaikki Suomessa käytävä kriittinen ja valtavirrasta poikkeava keskustelu Ukrainasta ja Venäjästä on informaatisotaa. Pitäisi tehdä hyvin tiukka raja sen välille puhutaanko Venäjän harjoittamasta informaatiosodasta mm. sosiaalisessa mediassa vai puhutaanko tavallisista suomalaisista, jotka esittävät mielipiteitään. Tätä rajaa ei pidä hämärtää epämääräisillä viittauksilla ihmisistä, jotka tietämättään levittävät ”Pietarin trollitehtaan” propagandaa. Ainoa oikea tapa puuttua tällaiseen on tarjota oikeaa tietoa, joka kumoaa tällaisen propagandan.

Suomalaisessa somessa tuskin esiintyy lainkaan venäläisten harjoittamaa virallista informaatiosotaa. Jos tällaista esiintyy, on se joka tapauksessa niin häviävän minimaalista, että sen yleistäminen koskemaan kaikkea keskustelua on jo suoranainen emävalhe. Varsinkin jos tällaista esittävät asiaan perehtyneet tutkijat tai toimittajat.

Trollisanomissa on aiemmin kirjoitettu:

Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Nyt tämä kollektiivinen tajunta on ilmiselvästi jo sellaista todellisuutta, että tuota erottelua Venäjän trollien ja kansalaiskeskustelijoiden välillä ei edes huomata tehdä.

Koko keskustelun trolleista aloitti Yle julkaisemalla syyskuussa Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi -artikkelin. Jutussa kyseltiin ihmisten kokemuksista trolleista. Kyselyn tuloksia ei ole vieläkään julkaistu.

Tämä artikkeli ja sen ympärillä käyty keskustelu sai monet ihmiset vihaiseksi. Tällaista leimauskampanjaa kritisoimaan tuolloin perustettiin Facebook-ryhmä ”Venäjän trolliarmeija”. Ironisesti nimetyn ryhmän tarkoitus oli kritisoida mediaa ja tuoda kasvot “trolleille”. Ryhmä on koko ajan esittänyt, että tällainen leimaaminen johtaa vain ihmisten mielipiteiden mitätöimiseen ja siten kaventaa sananvapautta. Osa keskustelijoista onkin jo piiloutunut nimimerkin taakse voidakseen vapaasti jatkaa keskustelua. Monet keskustelun aikana esitetyt yleistävät väitteet ilmiselvästi kohdistuivat tämän Facebook-ryhmän toimintaan.

Toimittajiin kohdistuvista lokakampanjoista on useiden toimittajien kanssa käyty viime kuukausien aikana keskusteluja. Voi olla häilyvä raja milloin joku on lokaa ja milloin esittää kritiikkiä toimittajan kirjoituksia kohtaan. ”Venäjän trolliarmeija” -ryhmästä tällaiset loanheitot on pyritty karsimaan. Toimittajien kuitenkin tulisi kyetä ottamaan kritiikki vastaan vaikka se yksittäisten ihmisten osalta olisi esitetty loukkaavallakin tavalla.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri Korhonen kertoi Journalisti-lehden haastattelussa vuonna 2011 näin:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Nyt tätä kritiikkiä ei HS:n päätoimittaja Kaius Niemi eikä Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen kyenneet erottamaan lainkaan yksittäisten ihmisten esittämistä henkilökohtaisista loukkauksista. Sen sijaan he esittivät pahoittelunsa siitä, että media joutuu elämään “näennäistodellisuudessa”, jossa pitää esittää molempien osapuolien näkemys. Esimerkiksi Venäjän näkemystä heidän mielestään ei ilmeisesti tulisi esittää lainkaan. Tällainen näkemys paljastaa vain sanojansa ennakkoasenteen ja kertoo siitä, että ei edes haluta kuunnella eikä ymmärtää vastapuolta. Tämä olisi kuitenkin edellytys sille, että joskus päästäisiin rauhanomaiseen ratkaisuun Ukrainan kriisin kohdalla.

Toimittajien ja tutkijoiden esiintymisen käydyissä keskusteluissa tekeekin erikoiseksi se seikka, että lähes kaikki heistä ovat määrätietoisesti kieltäytyneet asiallisesta keskustelusta itse aiheesta, Ukrainasta ja Venäjästä. Sen sijaan he ovat itse jatkaneet omaa lokakampanjaansa esimerkiksi juuri Facebook-ryhmä ”Venäjän trolliarmeijaa” vastaan. Eräs tämän aamun panelisteista osallistui jopa uhkailuun Twitterissä allekirjoittaneen henkilöllisyyden paljastamisesta.

Tällaisessa keskusteluympäristössä ei voi syntyä rakentavaa debattia. Tästä tilanteesta ei voi syyttää kansalaisia. Toimittajat ja tutkijat ovat aiheuttaneet tämän ihan itse.

Jääskeläinen ja Niemi kertoivat myös, että toimittajien työtä haitataan mm. erilaisilla sähköpostikampanjoilla, jolloin toimittajien työaikaa kuluu turhaan keskusteluun. Tästäkin toimittajat voivat syyttää vain itseään. Kuten Trollisanomien Rauha voi tulla ikkunan taa -kirjoituksessa todettiin, me todellakin tuhlaamme aikaamme trollikeskusteluun, kun meidän pitäisi keskittyä löytämään ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Trolli-termin käyttö vain haittaa tällaista keskustelua ja vie sen sivuraiteelle.

Kun tällaista keskustelua itsepintaisesti pidetään yllä, ei voi välttyä ajatukselta, jonka sotakirjeenvaihtaja David Hudziec Novorossiya Todaysta esitti:

Tämä on politiikkaa, jonka tarkoituksena on se, että jos meitä ei voida esittää hörhöinä – heidän täytyy mykistää meidät täysin. Jos meillä olisi pääsy tiedotusvälineisiin, meillä olisi mahdollisuus keskustella heidän kanssaan. Voimme silloin perustellusti paljastaa aukkoja heidän logiikassaan, paljastaa heidän valheensa ja näyttää asian toinenkin puoli. Tämä on valtava uhka heidän politiikalleen.

http://journal-neo.org/2015/01/02/it-is-no-longer-al-qaeda-now-russia-is-the-main-threat-for-the-us/

Jos tällainen vaientaminen on keskustelun (tai sen puutteen) ja leimaamisen tarkoitus, on tässä kieltämättä onnistuttu erinomaisesti, sillä olemme nyt jo vuoden verran junnanneet kiinni trollikeskustelussa samaan aikaan kun Venäjän yksipuolinen syyttäminen kaikesta Ukrainaan liittyvästä saa keskustelun puutteen vuoksi velloa valtoimenaan. Tällaista keskustelutaktiikkaa voi hyvin kuvata sanalla informaatiosota.

Mikä tällaisen taktiikan motiivi voisi Suomessa olla? Siinä lienee neljä isoa kirjainta ja johon liittymistä yli 60% suomalaisista vastustaa. Trolleja kaikki tyynni.

Loppuun lainaus keskustelusta:

Näitä putinisteja on korkeintaan muutamia kymmeniä. Nykyajan kuiskuttelijoille, näille totuutta pelkääville totuusfoobikoille, ei pidä antaa heidän painoarvoaan suurempaa merkitystä.

Näin sanoi tilaisuudessa ulkoministeriön viestintäjohtaja Jouni Mölsä. Tilaisuudessa, johon osallistui 100 ihmistä. Siis noin viisi kertaa enemmän kuin näitä putinisteja on Suomessa. Pitäisikö tosiaan miettiä sitä painoarvoa ja lopettaa tämä trollikeskustelu?

Sepe Vaara
Vaaran tunne -kolumnisti
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Trollisanomat #25

Trollisanomat #25 – ”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

Italialainen toimittaja ja entinen europarlamentaarikko, Giulietto Chiesa pidätettiin Virossa. Hän osallistui Tallinnassa järjestettyyn ”Venäjä Euroopan vihollinen?”-konferenssiin. Chiesa oli hotellissaan, kun poliisi ilmestyi paikalle. Pidätyksen syytä hänelle ei kerrottu. Hänet vietiin poliisiasemalle, jossa hänelle kerrottiin, että hänet karkotetaan 48 tunnin kuluessa, kertoo asiasta uutisoinut italialainen Repubblica-lehti.

Chiesa oli konferenssin kutsuvieraana Tallinnassa. Hänen asianajajansa pitää tapausta erittäin vakavana poliittisen vapauden rikkomuksena. Hän ihmettelee, että tällaista voi tapahtua keskellä Eurooppaa.

Italian suurlähettiläs vieraili poliisiasemalla, jossa Chiesa oli pidätettynä ja vaati Virolta pikaista selvitystä tapauksesta. Hän kertoi olevansa yllättynyt ja huolestunut tapahtuneesta.
Italian ulkoministeriö kutsui Viron suurlähettilään puhutteluun tapauksen johdosta.

Chiesa on usein kritisoinut lännen politiikkaa suhteessaan itään. Hän on kritisoinut länttä myös Ukrainan tapahtumista, sekä länsimedian yksipuolisesti Venäjää syyttävää uutisointia.

Suomalainen media ei ole kiinnittänyt tapaukseen huomiota.

Giulietto Chiesan pidätyksestä ja karkotuksesta ei suomalainen media ole uutisoinut. Kuten niin monessa muussakin Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevan uutisoinnin kohdalla, media kertoo asioita valikoiden. Kuten sanotaan, valhetta ei ole vain se mitä sanotaan, vaan myös se mitä jätetään sanomatta.

Chiesan tapauksessa on nähtävissä yhteyksiä suomalaiseen trollikeskusteluun. Kuten edellisessä numerossa kerroimme, tällaisella leimaamisella pyritään hiljentämään Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevaa yksipuolista uutisointia kritisoivat äänet.

Nyt Virossa mentiin askel pidemmälle. Chiesasta tehtiin virallisesti ”ei toivottu”-henkilö mielipiteidensä vuoksi.

Lisätietoa:

https://www.ansa.it/english/news/politics/2014/12/15/italian-ex-mep-arrested-in-estonia_82713307-af60-4ad9-a3fb-19e13c8a6334.html

http://www.lifeinitaly.com/news/ex-mep-chiesa-thanks-italian-ambassador-release

http://news.err.ee/v/politics/6634b607-78af-4189-98ff-35605159fdba

 

Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1: Informaatiosota on sananvapauden tappio

Informaatiosota on sananvapauden tappio

Novaja Gazetan, länsimaissakin arvostetun venäläisen vaihtoehtomedian, kolumnisti Nikolay Donskov kirjoittaa:

Kuvatessaan Ukrainan konfliktia läntinen media useinkin sortuu käyttämään tarkistamattomia, usein epäilyttäviä tietoja, ei vaivaudu etsimään vaihtoehtoisia lähteitä ja mielipiteitä, tarjoilee yksipuolisia ja vaihtoehdottomia, dokumentoimattomia näkemyksiä kiistattomana totuutena. Se paisuttelee faktoja, jotka vahvistavat yleistä poliittista asennoitumista. Se vaikenee sellaisista tosiasioista, jotka ovat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta epäedullisia. Esimerkkejä on kosolti.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri E. Korhonen hyökkäsi voimakkain sanoin yksityisiä suomalaisia vastaan pääkirjoituksessaan 22.11.2014 otsikolla ”Ammattitrolli jättää häiriköinnin hörhöille. Korhonen on selvästi kimpaantunut siitä, että osa suomalaisista kritisoi Helsingin Sanomienkin linjaa Ukrainan kriisiä ja Venäjää käsittelevässä uutisoinnissa. Nämä ihmiset hän leimaa trolleiksi tai hörhöiksi.

Korhonen on some-viestittelyssään hyökännyt myös ”Venäjän trolliarmeija”-nimistä Facebook-ryhmää vastaan. Tämä ”trolliarmeija” syntyi vastavetona median älyllisesti hyvin heppoisille väitteille maksetuista Venäjän valtion trolleista suomalaisessa some-keskustelussa. Valtamedian linjasta poikkeavien mielipiteiden esittäjät, koskien Ukrainan kriisiä ja Venäjää, leimattiin tällaisiksi trolleiksi, joiden argumentit voitiin siten ohittaa.

Korhosen kirjoitus vilisee virheellisiä väittämiä, vääriä tulkintoja, omituista asioiden yhdistämistä ja yleistyksiä. Hän ummistaa silmänsä kritiikiltä. Hän ei selvästikään ole lainkaan paneutunut aiheeseen, josta hän kirjoittaa tai tietoisesti ohjaa keskustelua sivuraiteelle. Hän ei myöskään perustele väitteitään kuin epämääräisillä viittauksilla toimitukseen saapuneista sähköpostiviesteistä.

Kirjoituksesta paistaa selvästi läpi mediassa ja yleiseen keskusteluun jo sitkeästi juurtunut ajatus siitä, että erilaisten kriittisten äänten esittäjät olisivat jonkinlainen yksi yhtenäinen ryhmä Venäjän ihailijoita. Surkuhupaisia peräkammarin poikamiehiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa perustella mielipiteitään. Korhonen ei vahingossakaan viittaa mahdollisuuteen, että erilaisia mielipiteitä esittävät ihmiset voivat hyvinkin olla oikeassa ja että median esittämä kuva tilanteesta voisi olla yksipuolinen.

Palautetaanpa mieliin Korhosen lausuma Journalisti-lehden haastattelussa vuodelta 2011:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Korhonen aloittaa kirjoituksensa kertomalla Helsingin Sanomien artikkelista, jossa haastateltiin Pietarissa trollitehtaassa oman kertomansa mukaan työskennellyttä henkilöä. Korhonen jättänee taktisesti mainitsematta, että haastateltu henkilö kertoi, että ”trollikeskuksessa ei tehdä töitä ulkomaisille nettisivustoille”. Korhonen selvästikin ymmärtää välttää tämän sudenkuopan, sillä hän ei sorru suoraan sellaiseen aiemmin medioissa esiintyneeseen epäuskottavaan väitteeseen, että suomalaiset, Suomessa sosiaalisessa mediassa kirjoittavat henkilöt olisivat Venäjän valtion maksamia trolleja. Korhonen siirtyy askeleen eteenpäin ja yrittää paikata tätä median noloa väittämää leimaamalla keskustelijat ammattitrollien hyödyllisiksi hörhöiksi. Yhteenkään perusteltuun argumenttiin hän ei puutu. Sen sijaan hän väittää näiden hörhöjen puhuvan “toimittajien kytköksistä vapaamuurareihin, Nato-sotilaisiin ja liskoihmisiin”. Jos yksittäiset ihmiset tällaisia väittämiä ovat esittäneet,on silti äärimmäistä yleistystä leimata kaikki Ukrainan kriisistä erilaisia mielipiteitä ja arvioita esittävät ihmiset hörhöiksi. Oiva keino välttyä vastaamasta itse kritiikkiin.

Tästä seuraava askel on argumentoitujen kommenttien väittäminen keskustelun hämmentämiseksi. Tällöinkin vältytään vastaamasta itse argumentteihin, koska ne ovat hämmennystä. Toisin sanoen jokainen itse omaksutusta näkökulmasta poikkeava argumentti vain yrittää hämätä keskustelua, eikä sitä tarvitse noteerata.

Korhonen kirjoittaa, että tämä suomalainen trolliyhteisö olisi ryhtynyt henkilökohtaiseen hyökkäykseen trolliuutisia kirjoittaneita toimittajia kohtaan. Hän kertoo useiden mediatalojen esimiesten saaneen sähköposteja. Ilmeisesti Korhonen viittaa myös Trollisanomien lähettämään tiedotteeseen, jossa kerrottiin uudesta nettilehdestä. Tiedote oli asiallinen ja lyhyt eikä siinä edes viitattu yksittäisiin toimittajiin. Tiedotteessa sanottiin näin:

Uuden lehden johtoajatuksena on tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia muuten niin yksitotuuksisen suomalaisen median lomaan. Trollisanomat pyrkii valottamaan asioita uusista näkökulmista ja samalla haastaa jo vakiintuneen median, kuten lukijatkin laaja-alaisempaan keskusteluun ja ajatteluun.

Tähän haasteeseen Korhonen vastaa sitten kömpelöllä yrityksellä pilkata ihmisiä. Hän kompastuu samoihin miinoihin, joista eriäviä mielipiteitä esittäviä ihmisiä syyttää. Hän ei kommentoi lainkaan sisältöä. Hän hyökkää suoraan henkilökohtaisin loukkauksin ihmisiä vastaan leimakirves heiluen.

Lohduttavaa on se, että toimittajakunnassa on edelleen ihmisiä, jotka kykenevät näkemään kritiikin ytimeen. Erään ison mediatalon toimittaja vastasi tähän tiedotteeseen ja kertoi näkemyksenään mm. seuraavaa:

Olen huolestuneena seurannut suuntaa, mihin nuo perinteiset printtilehdet ovat kehittyneet vastauksena romahtaville levikkiluvuille. Aikaisemmin lehdet ikään kuin aukikirjoittivat maailmaa, eli kertoivat uutistapahtumista ja yrittivät analysoida, mitä ne todella merkitsevät. Nyt tuon aukikirjoittamisen sijaan enemmän lietsotaan pelkoja niin todellisista kuin yhä useammin vahvasti väritetyistä ja jopa keksityistä uhista.

Yksi jälkimmäisistä on Venäjä. Vaikka Venäjän toimet Ukrainassa ovat monelta osin tuomittavia, on jopa huvittavaa, miten kaikesta venäläisten tekemisistä saadaan Suomessa pelko-otsikoita. Venäläiskoneet ovat lentäneet lähellä Suomen ilmatilaa joka vuosi, mutta nyt jokainen tuollainen havainto uutisoidaan pelottelevaan sävyyn. Ja kun uutisoitiin arvelut, että Ruotsin aluevesillä on nähty sukellusvene, oli Suomessa jo otsikoita, että sukellusvene on käynyt miinoittamassa Ruotsin aluevesiä. Eli luodaan pelottavia uutisia, missä ei ole järjen hiventäkään. Kukaan ei julkisesti edes kysy, että mitä helvetin järkeä Venäjällä olisi laskea miinoja Ruotsin vesille.

Miksi tällainen melko mitättömältäkin kuulostava asia kuin trolliksi leimaaminen sitten on merkittävää? Olen monesti saanut vastata kysymykseen, miten tällainen leimaaminen rajoittaa sananvapautta.

Journalistin ohjeissa sanotaan:

Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Asiaankuulumattomasti ja halventavasti vasta-argumentoijaa kohdellen ja tätä leimaten aiheutetaan tilanne, jossa ihmisten täytyy alkaa varoa sanomisiaan. Leimautumisen pelossa jo nyt Suomessa on paljon nettikeskustelijoita, jotka esiintyvät nimimerkin suojissa. On vielä täysin eri asia, leimaavatko yksittäiset keskustelijat toisiaan vai tekeekö sen media. Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Leimakirves siis yksinkertaisesti kaventaa erilaisten mielipiteiden kirjoa. Tämä toimii yksilötasolla, mutta vaikuttaa varmasti myös medioiden omaan toimitustyöhön. Kukapa toimittaja haluaisi Venäjän trolliksi leimautua?

On varsin outoa, että toimittajat tuntuvat olevan kovin herkkänahkaisia itseensä kohdistetulle kritiikille. Sen sijaan, että edes hetken rauhassa pohtisivat kritiikissä esitettyjä väitteitä, he käyvät taistoon sananvapauslippu liehuen, vaikka kritiikin kärki kohdistuisikin juuri sananvapauden kaventamiseen.

Korhonen päättää kolumninsa lähes uhkaukseen: hän lupaa antaa enemmän resursseja ja aikaa ”trollintorjuntatoimittajilleen”. Helsingin Sanomat toisin sanoen Korhosen suulla ilmoittaa käyvänsä torjuntataisteluun rikasta mielipiteiden kirjoa ja erilaisten näkökulmien esille tuomista vastaan. Sananvapautta vastaan.

Korhonen ilmeisen selvästi kuvittelee, että Suomessa käydään jonkinlaista informaatiosotaa. Jos sellaista käydään, on se, kuten Novaja Gazetan toimittaja totesi, lännen ja Nato-kannattajien masinoimaa ja Ukrainan kriisiä hyväksikäyttävää informaatiosotaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että se osapuoli, jota syytetään trollaamisesta, haluaa vain monipuolista keskustelua, jossa otetaan huomioon Ukrainan kriisin monisyiset syy–seuraus-suhteet. Tällaisen kriisin mustavalkoistaminen kun on epä-älyllistä politikointia.

Sananvapauden kannalta media on siis asettanut itsensä hyvin outoon valoon. On jopa loukkaavaa, että media isona auktoriteettina leimaa yksityisiä ihmisiä trolleiksi. Tämä sananvapauden kavennusyritys on jo johtanut kanteluihin Julkisen sanan neuvostolle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Mitenkähän Korhonen selittää itselleen sen, että Novaja Gazeta, jonka toimittajana mm. murhattu Anna Politkovskaja toimi ja jonka Venäjän vaihtoehtoisena mediana juuri pitäisi tukea sitä viestiä mitä valtamedia Venäjästä uutisoi, kritisoikin länsimediaa näin voimakkaasti yksipuolisesta, poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uutisoinnista? Tällaisenhan piti olla venäläisen valtamedian tapa, ei vapaan länsimedian.

Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. Monet länsimaiden kansalaiset seuraavat epäuskoisina yksinkertaistettua ja alkeellista tulkintaa tapahtumista ja tekevät vähemmän mairittelevia johtopäätöksiä omista poliitikoistaan, jotka viljelevät moista tarkastelutapaa. “Miksi asiat ovat näin?” Ilmeisesti jokaisen itseään journalistina pitävän ihmisen on itse esitettävä nämä kysymykset itselleen. Kun toimittaja alkaa ummistaa silmänsä joltakin ja korostaa jotain muuta, toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, hän lakkaa olemasta toimittaja. Hän muuttuu informaatiosodan taistelijaksi.

Trollit, tai hörhöt, tai miksi meitä haluattekaan kutsua, esittävät juuri tämän kysymyksen: miksi suomalainen media esittää Ukrainan kriisin vain yhdestä näkökulmasta? Miksi tapahtumia ei valoteta laajemmin? Onko syynä se, että tällainen aukikirjoittaminen saattaisi sotia EU:n pyrkimyksiä vastaan? Onko niin, että tietyt tahot käyttävät kriisiä häikäilemättömästi keppihevosena Nato-jäsenyyden kriteerinä? Eikö tällaisissa tapauksissa ukrainalaisten inhimillistä hätää käytetä kyynisesti omien poliittisten päämäärien tukemiseen?

Näiden kysymysten esittäminen ei tee meistä hörhöjä trolleja eikä Venäjän ihailijoita.

Sepe Vaara
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Trollisanomat #13 päivitys – Lisää aluevaatimuksia Jäämerellä

TROLLISANOMAT VIIME NUMEROSSA:

Almamedia kiihdyttää kierroksia suomalaisen median päivittäisessä pelon ja vihan lietsonnassa. Iltalehden päivän lööppi esittää Venäjän arktisen alueen vaatimukset ikäänkuin ne olisivat uusia ja kuin Venäjä olisi ainoa valtio, joka aluevaatimuksia on esittänyt.

Trollisanomien toimitus on kunnianhimoisista tavoitteistaan huolimatta silti tyytyväinen siihen, että kaikesta maailman mediasta edes Guardian seuraa verkkolehteämme kuin meedio ikään tulevaisuuteen katsoen. Guardianin Kanadan aluevaatimuksia käsittelevässä artikkelissa todetaan – TS:n jutussa mainitun Lapin yliopiston professorin tavoin – useiden maiden tavoittelevan uusia alueita arktisilta alueilta, ei pelkästään Venäjän.

USA:n trollitehtaan äänitorvena toimiva Almamedian Iltalehti voisi ottaa briteiltä oppia – jos eivät lue Trollisanomia, niin lukisivat edes Guardiania.

 

Trollisanomat #9 – Trollisanomat paljastaa: Venäläinen sukellusvene Wikipediassa!

TROLLISANOMAT PALJASTAA: VENÄLÄINEN SUKELLUSVENE WIKIPEDIASSA!
KATSO KUVA!

Amerikanskaja norka -luokan sukellusvene. Sama tyyppi havaittu myös Ruotsin saaristossa 1995.

Amerikanskaja norka -luokan sukellusvene. Sama alustyyppi havaittu myös Ruotsin saaristossa 1995. By Anna Wójtowicz (plWiki, uploaded by Arturek28) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html), CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/) or CC-BY-SA-2.5-2.0-1.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5-2.0-1.0)%5D, via Wikimedia Commons


Trollisanomien toimitus sai erittäin luotettavaksi arvioimaltamme tuntemattomalta lähteeltä vinkin Wikipediassa sijaitsevasta venäläisestä sukellusveneestä. Mitä tehtävää Putinin hallinto on Amerikanskaja Norka-luokan sukellusveneen (läntinen nimike Mink-luokka) lähettänyt tekemään, sitä voimme vain arvailla.

Myös vuonna 1995 sama alustyyppi vieraili Ruotsin aluevesillä.

Tuolloin Ingvar Carlsson totesi, että vedenalaista toimintaa Ruotsin rannikolla harjoitti juuri tämä alustyyppi. New York Timesin artikkelin mukaan puolustusvoimien päällikkö Owe Wiktorin kertoo, että Mink-luokan vedenalaiset äänet voivat olla samankaltaisia kuin ihan oikeiden sukellusveneiden.

”Ei hätäpuhelua” – trollasiko Ruotsin lehdistö lahdentakaisten kollegojensa oppien mukaisesti?

Valopoijuun törmäilleet ruotsalaiset tunnustavat nyt, että mitään venäläisten hätäpuhelua ei koskaan ollut. Oliko kyseessä siis aggressiivinen, kiihtynyt vai kiimainen minkki tai tämän poikaset?

Minkin ääni wikipedian mukaan:
“Aggressiivisena tai kiihtyneenä minkki voi sihistä tai päästää kiljaisun. Kiimassa uros päästää kotkottavia ääniä. Poikasten ääntely koostuu lähinnä vikinästä.”

linkit:
http://www.nytimes.com/1995/02/12/world/sweden-says-those-russian-subs-were-minks.html
http://yle.fi/uutiset/lahde_ruotsin_puolustusvoimissa_venajankielista_hatapuhelua_ei_ollut/7554639
http://www.dn.se/nyheter/sverige/forsvaret-inget-ryskt-nodsamtal-bakom-ubatsjakt/
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Minkki#.C3.84.C3.A4net

Trollisanomat #8 – Ruotsin sukellusvenejahti kuivui kasaan: ”Ei todisteita aluksesta”

SOTILASLIITTO NATO:N HÄVITTÄJÄT AHDISTELIVAT JÄLLEEN VENÄLÄISKONETTA!

Sotilasliitto NATO:n ilmasta ja maasta seuraama Venäjän ilmavoimien IL-20 nousi rutiinilennolle tiistaiaamuna Kaliningradista suunnaten kurssinsa länteen.

NATO:n ilmavalvonta hälytti ilmaan tanskalaishävittäjät, jotka pakottivat venäläiskoneen muuttamaan kurssiaan kohti Ruotsia. Ruotsin ilmavoimien Jas-hävittäjät liittyivät ajojahtiin, jolloin venäläiskoneen ohjaaja käänsi kurssin kohti etelää, josta syystä IL-20 loukkasi NATO-lähteiden mukaan Viron ilmatilaa Saaremaalla minuutin ajan. Venäjän puolustusministeriö kiistää väitteet Viron ilmatilan loukkauksesta.

NATO:n ilmavalvonnasta Baltiassa tällä hetkellä vastaavat Portugalin ilmavoimien hävittäjät nousivat ilmaan seuraamaan venäläiskoneen poistumista Baltian ilmatilasta.

Sotilasliitto NATO:n hävittäjät ovat viime päivinä jo kahdesti lentäneet lähellä venäläiskoneita kansainvälisessä ilmatilassa, herättäen huolta siitä uhkaavatko operaatiot jo myös siviililentoliikenteen turvallisuutta Itämeren alueella.

SUKELLUSVENEJAHTI KUIVUMASSA KASAAN?

Onko koko operaatio Ruotsin puolustusvoimien ja NATO:n hämäys? Miksi ruotsalaisten oma tiedustelualus ei ole koko etsintäoperaation aikana edes käynyt Tukholman saaristossa, vaan on tälläkin hetkellä eteläisellä Itämerellä?

Ruotsin puolustusvoimien signaalitiedustelu FRA ei ole koko aikana löytänyt minkäänlaisia todisteita siitä, että Ruotsin aluevesillä toimisi vedenalainen alus.

Nimettömänä esiintyvien lähteiden mukaan on hyvin huolestuttavaa, että aiheen yllä leijuu niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia ja on mahdollista, että Ruotsi yrittää peitellä mahdollisten NATO-alusten liikkeitä saaristossa. Siitä olisivat viitteenä Ruotsin Försvarsmaktenin vaikeneminen pinta-ajossa olleesta sukellusveneestä, josta Försvarsmaktenin lehdistövastaava Marie Tisäter ilmoittaa vain lyhyesti:

Tiedämme, kuka se on.

Arvioiden mukaan syytä vaikenemiseen ei olisi, jos kyseessä olisi ruotsalaisten oma alus.

Näimme sen kaukaa, seurasimme sen katoamista lounaaseen. Alus oli koko ajan pinnalla. Jos se olisi ollut vihollisalus, ei se olisi kulkenut niin pitkää matkaa pinnalla,

toteaa myös alusta seurannut ja sen kuvannut ammattikalastaja Marcus Olofsson.

Asiantuntijat spekuloivat sillä, että koko operaation tarkoitus olisi yritys vaikuttaa Ruotsin hallituksen käynnistyviin budjettineuvotteluihin puolustusmäärärahojen kasvattamiseksi, sekä Ruotsissa hiipuvan NATO-jäsenyyskeskustelun henkiin uudelleen herättäminen.

SUOMI AVUSTAMAAN NATO-ALUSTEN ETSINTÖJÄ?

Nimettömänä esiintyvät asiantuntijalähteet toivottavat tervetulleeksi myös ETYJ:in yleiskokouksen presidentti Ilkka Kanervan ja puolustusministeri Carl Haglundin esityksen siitä, että eduskunta selvittäisi, olisiko Suomella jatkossa puolueettomana tahona mahdollista osallistua yhdessä Ruotsin kanssa näiden Ruotsin aluevesillä mahdollisesti liikkuvien sukellusveneiden vedenalaisiin etsintöihin.

Asiantijoiden näkemyksen mukaan on vaarana, että Ruotsin puolustusvoimat ja Nato toimivat yhteistyössä Tukholman saaristossa vaikuttaakseen käynnissä oleviin budjettineuvotteluihin, sekä Ruotsin mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Suomi voisi Ruotsin hallituksen pyynnöstä toimia puolueettomana tarkkailijana raportoiden myös mahdollisten NATO-alusten liikkumiset alueella.

linkit:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288754401047.html
http://yle.fi/uutiset/jalkipyykki_alkoi_ruotsissa__signaalitiedustelun_osuutta_arvostellaan/7545146
http://www.expressen.se/nyheter/kand-ubat-har-fangats-pa-bild/
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288754444720.html
http://areena.yle.fi/radio/2370382

Trollisanomat #6 Kylmä sota Teemanumero – Omituiset yhteensattumat Ruotsin perinteisessä sukellusvenejahdissa

Trollisanomien tutkimuksissa on paljastunut omituisia yhteensattumia viime päivien ja 80-luvun sukellusvenejahtien kohdalla Ruotsissa. Juuri ennen sukellusvenehavaintoja, molemmilla kerroilla sosialidemokraatit voittivat vaalit maassa ja Itämerellä oli käyty Naton sotaharjoituksia. Molemmilla kerroilla tehtiin myös havaintoja Naton sukellusveneistä alueella.

Trollisanomien toimittajien käymissä keskusteluissa eräs nimettömänä pysyttelevä asiantuntija kommentoi:

Venäjällä ei ole mitään syytä häiritä Ruotsia sotilaallisesti nyt, kun Ruotsin hallitus ilmoitti, että Nato-jäsenyys ei ole heille vaihtoehto

ja jatkaa:

sen sijaan Natolla voisi olla motiivi aiheuttaa sekaannusta omilla sukellusveneillään Ruotsin rannikolla. Aiheuttamalla pelkoa venäläisistä sukellusveneistä, Nato-keskustelu saa taas uutta tuulta purjeisiinsa

Ruotsalainen tutkija, Ola Tunander, International Peace Research Institutesta Oslosta käy The Secret War Against Sweden – US and British Submarine Deception in the 1980s -kirjassaan läpi 80-luvun sukellusvenejahteja Ruotsin rannikolla. Silloinen Ruotsin ulkoministeri Lennart Bodström kertoi muutaman vuoden tutkimusten jälkeen, että ainoastaan kahdessa tapauksessa kymmenistä voitiin osoittaa neuvostoliittolaisen sukellusveneen olleen Ruotsin aluevesillä. Tämä lausunto aiheutti valtavan kohun maassa toimittajien ollessa vakuuttuneita kaikkien alueloukkausten tapahtuneen Neuvostoliiton toimesta. Lopulta pääministeri Olf Palme joutui erottamaan ulkoministerinsä.

Ola Tunander kirjoittaa kirjassaan, että nykyään kaikki todisteet viittaavat läntisten maiden aluksien tunkeutumisesta Ruotsin aluevesille. Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Caspar Weinberger totesi, että Länsi-sukellusveneet toimivat usein ja säännöllisesti Ruotsin aluevesillä ja kertoi niiden testanneen Ruotsin puolustusta. Myös Iso-Britannian laivaston kapteenit ovat jälkikäteen kertoneet harjoittaneensa huippusalaisia tehtäviä samoilla vesillä.

Oliko vallan vaihtumisella Ruotsissa jokin yhteys näihin tapahtumiin? Onko kaikki ollut vain Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian psykologista sodankäyntiä, kuten Tunander kirjoittaa?

HS / Weinberger
http://www2.hs.fi/english/archive/today/080300-07.html
AP / Weinberger
http://www.apnewsarchive.com/2000/Weinberger-Sweden-Let-Subs-In/id-f0a9cfd83c430978e6545b902f1160d2
Aftonbladet / hollantilainen sukellusvene lokakuu 2014
https://www.aftonbladet.se/nyheter/article19716276.ab
Ola Tunanderin tiivistelmä ”The Secret War Against Sweden – US and British Submarine Deception in the 1980s” –kirjastaan:
http://www.fredsakademiet.dk/library/tunander.pdf