Trollisanomat Extra 31.12.2014 - Rauha voi tulla ikkunan taa

Trollisanomat Extra 31.12.2014 – Rauha voi tulla ikkunan taa

Rauha voi tulla ikkunan taa

Trollisanomien vastine Janne Riiheläisen Trolli voi tulla ikkunan taa-kirjoitukseen.

Trollikeskustelun osapuolet näyttävät lähentyvän pienin askelin toisiaan ja termin trolli lanseerannut osapuoli näyttää jo merkkejä trolliksi kutsumiensa ihmisten pääviestin ymmärtämisestä. Riiheläisen kirjoituksen viimeisessä kappaleessa tämä pääviesti jopa kiteytetään.

Hän pitää uhkana sitä, että ”mccarthyistisesti” rajoitetaan sananvapautta, vaiennetaan ja mitätöidään ihmisiä leimaamalla heidät trolleiksi. Hän kehottaa käymään keskustelua eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.

Tätä avointa, ilman leimakirveitä käytävää keskustelua esimerkiksi Facebook-ryhmä ”Venäjän trolliarmeija” on alusta saakka vaatinut. Ryhmä perustettiin alun alkaen vastareaktiona median, eräiden tutkijoiden ja muiden vaikuttajien Venäjän trolli -termin lanseeraukseen.

Riiheläinen kuitenkin vielä oudolla tavalla haluaa pitää itse kiinni trolli-sanasta. Viimeisessä kappaleessa hän puhuu hämmentävästi trolleista, vaikka samalla kertoo, että tällaista leimaa ei tulisi käyttää. Hän viittaa ”oikeisiin” trolleihin eli jättää oven raolleen, antaen trolli-sanalle mahdollisuuden ja oikeuden jäädä elämään. Annettakoon tämä lapsus Riiheläiselle kuitenkin anteeksi.

Trollikeskustelua on nyt käyty kuukausia eikä edelleenkään ole tullut esiin mitään merkittävää seikkaa, joka puoltaisi väitettä, että Suomessa esiintyisi ammattimaista trollausta tai edes ”oikeiden” trollien sanomaa huomaamattaan levittäviä amatööritrolleja. Kun eräät mediat ja muut vaikuttajat ovat tällaista väittäneet, on sellaisesta väitteestä tietenkin vaikea perääntyä menettämättä kasvojaan. Riiheläiselle täytyy siis nostaa hattua siitä, että hän pääsee jo näinkin pitkälle.

Valitettavasti Riiheläinen ei kuitenkaan pääse puhtain paperein kirjoituksestaan.

Kirjoituksen alkupuoli kerrassaan huokuu leimaamista, vaikka se yrittääkin peittää tämän toteamalla aluksi, että niitä ”oikeita” trolleja ei Suomessa ole kuin yksittäisiä. Sen jälkeen tekstissä vilahtelevat sellaiset termit kuin informaatiosota, vierastaistelijat, myötäilijät, solmukohdat ja aktiivinen toiminta. Lopuksi vielä todetaan, että Suomessa disinformaation lähteitä ovat mm. Verkkomedia, Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija.

Tuollaisen termiryöpyn jälkeen tavallisella lukijalla on pää pyörällä. Kirjoituksessa annetaan kuva, että Suomessa ja suomalaisilla internet-sivustoilla käydään todellista sotaa raskaalla tykistöllä.

On vakava syytös väittää, että esimerkiksi Trollisanomat on disinformaation lähde perustelematta väitettä lainkaan. Mikäli väitteen esittäjä tutustuisi tarkemmin julkaisun sisältöön ja lähteisiin, hän ehkä huomaisi lähteinä käytetyn länsimaista mediaa. Mikäli Trollisanomista löytyy valheellista tietoa, ei se suinkaan ole peräisin Pietarin trollitehtaalta eikä venäläisestä mediasta. Toistaiseksi julkaisun sisällöstä ei tiettävästi ole ilmennyt virheellistä tietoa. Mikäli Riiheläinen sellaista löytää ja toteen näyttää, korjaamme luonnollisesti tiedot. Ei ole tiedossa, onko Riiheläinen edes lukenut julkaisua; vaikka olisikin, niin suosittelemme hänelle lukemista uudelleen, tällä kertaa vaikkapa käsittelemällä sitä mediakritiikkinä.

Riiheläinen kertoo joitain ihmisiä ”otetun hampaisiin” ja että joku olisi levitellyt näistä valheellisia tietoja ja lähettänyt heidän työyhteisölleen massaposteja. Tämäkin kohta täytyy läpilukea ymmärtääkseen mistä Riiheläinen puhuu. Hän puhuu toimittajista. Kun toimittaja ”otetaan hampaisiin”, otetaan hampaisiin hänen kirjoituksensa. Sitä kutsutaan mediakritiikiksi.

Toimittajien työyhteisöihin ns. massapostia on lähetetty Trollisanomien toimesta kolme kertaa.

Ensimmäinen oli tiedote uudesta internet-julkaisusta, Trollisanomista.

Toista viestiä pidämme enemmänkin kansalaispalautteena.

Kolmas viesti oli Trollisanomissakin julkaistu vastine Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri Korhosen trolleja käsittelevään pääkirjoitukseen. Tämä lähetettiin useille toimittajille siksi, että Trollisanomat on nollabudjetilla, blogipohjalla toimiva vaatimaton julkaisu, jolla on vielä huomattavan vähän lukijoita vaikkapa Helsingin Sanomiin verrattuna. Vastine kuitenkin koski koko media-alaa ja sisälsi vahvaa mediakritiikkiä, joten katsoimme, että on tärkeää saada se esille juuri toimittajien parissa.

Nyt Riiheläinen kääntää nämä sähköpostit jonkinlaiseksi henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi joitain toimittajia vastaan.

Muina esimerkkeinä henkilökohtaisesta hyökkäyksestä Riiheläinen mainitsee nettihäirikön, joka on twiitannut hänelle 700 kertaa sekä Johan Bäckmanin.

Tohdimme väittää, että puhuttaessa vaikka Facebook-ryhmä Venäjän trolliarmeijasta, tällaiset esimerkit ovat äärilaitoja. Keskustelu hämärtyy, kun äärilaitoja käytetään esimerkkeinä. Venäjän trolliarmeija -ryhmän tarkoitus on puolustaa sananvapautta. Ryhmän luonteeseen siis olennaisesti kuuluu antaa erilaisten äänien kuulua. Myös äärilaitojen äänien. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ryhmässä yhdessä tuumin hyväksyttäisiin ja sallittaisiin esim. erilaisiin kansanryhmiin, uskontoihin ja vähemmistöihin kohdistuvat vihapuheet.

Trolliarmeija-ryhmässä on hyvin laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Useimmat heistä eivät pitäne Venäjää mallimaana eivätkä näin ole ”venäjämielisiä”, toki sellaisiakin henkilöitä ryhmässä on. Ryhmäläisiä yhdistää halu puolustaa omaa sananvapauttaan koskien Ukrainan kriisiä sekä näkemys siitä, että Ukraina-uutisoinnissa suomalainen media syyllistyy lähes sotapropagandan kaltaiseen äärimmäisen yksipuoliseen uutisointiin.

Riiheläinen ottaa myös kriittisesti kantaa nimimerkkien käyttöön keskusteluissa. Hänen mielestään on tekopyhää väittää, että keskustelijoita voitaisiin vainota mielipiteidensä vuoksi. Tämän tekopyhyyttä koskevan väitteensä Riiheläinen kuitenkin itse kumoaa kirjoituksensa viimeisessä kappaleessa, jossa varoitetaan ”mccarthyismista”, jolla leimaamisen avulla rajoitetaan sananvapautta.

Keskustelussa ylitettiin sivistyneisyyden raja jo silloin, kun eri mieltä olevia alettiin leimata. Nimimerkkeihin kohdistuva uhkailu on alkanut; lähestytään laittomuuden rajaa. ”Hiljene tai paljastamme henkilöllisyytesi” on askel, joka on jo otettu eri tavoin ajattelevien äänen vaimentamiseksi.

Asian parissa toimijoiden, niin toimittajien kuin nimimerkkien takana toimivien, tulisi vakavasti harkita, seisovatko Riiheläisen rinnalla “mccarthyismiä” vastaan ja puolustavat sivistynyttä keskustelua vai jatkavatko leimaamisen tiellä, joka saattaa johtaa vakaviin ylilyönteihin, jota itse leimaaminenkin toki jo on. Joka tapauksessa nimimerkin takana toimimiselle on siis selvä tarve ja vainoamisen vaara on olemassa.

Pyydettäessä eräitä toimittajia keskusteluun mm. trolli-termistä, Ukrainan tilanteesta ja Venäjä-uutisoinnista, tämä pyyntö ohitetaan toteamalla, että nimimerkkien kanssa ei haluta keskustella.
Olemme kafkamaisessa tilanteessa: media ensin leimaa suomalaisia trolleiksi ja kun nämä leimautumisen pelossa piiloutuvat nimimerkkien taakse, heidän kanssaan ei enää voi eikä tarvitse keskustella. Jos eri mieltä oleva jatkaa keskustelua nimimerkin suojissa, joku uhkaa paljastaa hänen henkilöllisyytensä.

Asiat eivät enää riitele, pelkkä argumentointi ei riitä.
Poliittiset päämäärät lienevät tällaisen ideologian ohjaaman keskustelun tarkoitus.
Journalistin ohjeet ovat lentäneet roskakoriin.

Suomalainen trollikeskustelu saattaa olla sivuoire siitä, mikä ehkä on koko ongelman ydin – minkä vuoksi jo järkyttävät mittasuhteet saanut Ukrainan kriisi edelleen vain pahenee ja todelliset ratkaisut vain antavat odotuttaa itseään. Me emme kykene enää kuuntelemaan.
Kuunteleminen tarkoittaisi omienkin ajatusten haastamista.
Kokonaiskuvan kehittämistä erilaisten perusteltujen argumenttien avulla.
Nyt tällainen keskustelu puuttuu kokonaan.

Olemme jumissa yhdessä kuvassa, jossa on vain yksi syyllinen: Venäjä.
Sen seurauksena todellista dialogia ei ole.
Kuva ei rakennu eikä kehity lainkaan kohti ratkaisua, kun jääräpäisesti pidetään kiinni omasta näkemyksestä, jossa ainoa ratkaisu olisi, että Venäjä vetäisi joukkonsa Krimiltä ja lopettaisi tukensa (mitä hyvänsä se onkaan) Itä-Ukrainalle. Tällainen ajattelu on reaalipoliittisesti ajateltuna naiivia idealismia ja johtaa pattitilanteeseen. On erittäin vaikea kuvitella, että Venäjä toimisi näiden ajatusten mukaisesti.

Ratkaisuja saattaisi löytyä jos länsi alkaisi kuunnella itä-ukrainalaisia separatisteja ja Venäjää. Putinin puheissa on monesti todettu, että länsi ei kuuntele. Jos näitä Putinin puheita kuuntelee puolueettomin korvin, löytää niistä helposti punaisen langan eikä se lanka viittaa lainkaan siihen, että Venäjällä olisi imperialistia tavoitteita. Riittäisikö, että Venäjä otettaisiin tasavertaisena keskustelukumppanina mukaan keskusteluun ilman ylenkatsontaa? Ehkä se kuvakin alkaisi kehittyä ja lopulta löytyisi myös ratkaisu, johon kaikki osapuolet voivat tyytyä.

Samankaltainen jääräpäinen ajattelu vaivaa kotimaista keskustelua. Erilaisia argumentteja esittäviä keskustelijoita ei siedetä eikä kuunnella. He ovat trolleja, putinisteja, venäjämielisiä.

Kaikki nämä termit ovat valheellisia.
Ne ovat keskustelijoita loukkaavaa loanheittoa, jonka tarkoituksena – tahallisesti tai tahattomasti – on vaientaa mielipiteen esittäjä ja suojella omaa maailmankuvaa Ukrainan kriisissä.
Pattitilanne.

Päästäksemme eteenpäin keskustelussa ja välttyäksemme tuhlaamasta aikaamme turhaan debattiin, voisimmeko yksiselitteisesti vain todeta, että Suomessa ei ole trolleja?
Suomessa on kansalaiskeskustelua, mikä on positiivinen asia.
Sananvapauden käsitämme niin, että asioista saa vapaasti olla eri mieltä tarvitsematta pelätä leimaantumista. Tällaisen keskustelun tarkoitus on etsiä ratkaisuja, ei luoda ongelmia – nyt trollileimalla annetaan keskustelijoista kuva häirikköinä.

Ukrainassa on todellinen hätä. Aikaa ei olisi hukattavana.
Kiovassa on jo ollut mielenosoituksia EU:n ja IMF:n Ukrainalta vaatimaa kurjistavaa talouspolitiikkaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa Ukrainassa syntyy vielä tilanne, jossa maassa on sekä sisällissota että jälleen uusi vallankaappaus/vallankumous meneillään yhtä aikaa.

Katkaistaksemme tämän kierteen meidän tulisi vakavasti keskustella esimerkiksi Raimo Ilaskiven ehdottamasta ETY-kokouksesta.
Mutta, meillä keskustellaan trolleista.

Rauha voisi tulla ikkunan taa, jos todella sitä haluaisimme.

Mainokset
Trollisanomat #25

Trollisanomat #25 – ”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

”Trolli” pidätettiin ja karkotettiin Virosta

Italialainen toimittaja ja entinen europarlamentaarikko, Giulietto Chiesa pidätettiin Virossa. Hän osallistui Tallinnassa järjestettyyn ”Venäjä Euroopan vihollinen?”-konferenssiin. Chiesa oli hotellissaan, kun poliisi ilmestyi paikalle. Pidätyksen syytä hänelle ei kerrottu. Hänet vietiin poliisiasemalle, jossa hänelle kerrottiin, että hänet karkotetaan 48 tunnin kuluessa, kertoo asiasta uutisoinut italialainen Repubblica-lehti.

Chiesa oli konferenssin kutsuvieraana Tallinnassa. Hänen asianajajansa pitää tapausta erittäin vakavana poliittisen vapauden rikkomuksena. Hän ihmettelee, että tällaista voi tapahtua keskellä Eurooppaa.

Italian suurlähettiläs vieraili poliisiasemalla, jossa Chiesa oli pidätettynä ja vaati Virolta pikaista selvitystä tapauksesta. Hän kertoi olevansa yllättynyt ja huolestunut tapahtuneesta.
Italian ulkoministeriö kutsui Viron suurlähettilään puhutteluun tapauksen johdosta.

Chiesa on usein kritisoinut lännen politiikkaa suhteessaan itään. Hän on kritisoinut länttä myös Ukrainan tapahtumista, sekä länsimedian yksipuolisesti Venäjää syyttävää uutisointia.

Suomalainen media ei ole kiinnittänyt tapaukseen huomiota.

Giulietto Chiesan pidätyksestä ja karkotuksesta ei suomalainen media ole uutisoinut. Kuten niin monessa muussakin Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevan uutisoinnin kohdalla, media kertoo asioita valikoiden. Kuten sanotaan, valhetta ei ole vain se mitä sanotaan, vaan myös se mitä jätetään sanomatta.

Chiesan tapauksessa on nähtävissä yhteyksiä suomalaiseen trollikeskusteluun. Kuten edellisessä numerossa kerroimme, tällaisella leimaamisella pyritään hiljentämään Ukrainan kriisiä ja Venäjää koskevaa yksipuolista uutisointia kritisoivat äänet.

Nyt Virossa mentiin askel pidemmälle. Chiesasta tehtiin virallisesti ”ei toivottu”-henkilö mielipiteidensä vuoksi.

Lisätietoa:

https://www.ansa.it/english/news/politics/2014/12/15/italian-ex-mep-arrested-in-estonia_82713307-af60-4ad9-a3fb-19e13c8a6334.html

http://www.lifeinitaly.com/news/ex-mep-chiesa-thanks-italian-ambassador-release

http://news.err.ee/v/politics/6634b607-78af-4189-98ff-35605159fdba

 

Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1: Informaatiosota on sananvapauden tappio

Informaatiosota on sananvapauden tappio

Novaja Gazetan, länsimaissakin arvostetun venäläisen vaihtoehtomedian, kolumnisti Nikolay Donskov kirjoittaa:

Kuvatessaan Ukrainan konfliktia läntinen media useinkin sortuu käyttämään tarkistamattomia, usein epäilyttäviä tietoja, ei vaivaudu etsimään vaihtoehtoisia lähteitä ja mielipiteitä, tarjoilee yksipuolisia ja vaihtoehdottomia, dokumentoimattomia näkemyksiä kiistattomana totuutena. Se paisuttelee faktoja, jotka vahvistavat yleistä poliittista asennoitumista. Se vaikenee sellaisista tosiasioista, jotka ovat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta epäedullisia. Esimerkkejä on kosolti.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri E. Korhonen hyökkäsi voimakkain sanoin yksityisiä suomalaisia vastaan pääkirjoituksessaan 22.11.2014 otsikolla ”Ammattitrolli jättää häiriköinnin hörhöille. Korhonen on selvästi kimpaantunut siitä, että osa suomalaisista kritisoi Helsingin Sanomienkin linjaa Ukrainan kriisiä ja Venäjää käsittelevässä uutisoinnissa. Nämä ihmiset hän leimaa trolleiksi tai hörhöiksi.

Korhonen on some-viestittelyssään hyökännyt myös ”Venäjän trolliarmeija”-nimistä Facebook-ryhmää vastaan. Tämä ”trolliarmeija” syntyi vastavetona median älyllisesti hyvin heppoisille väitteille maksetuista Venäjän valtion trolleista suomalaisessa some-keskustelussa. Valtamedian linjasta poikkeavien mielipiteiden esittäjät, koskien Ukrainan kriisiä ja Venäjää, leimattiin tällaisiksi trolleiksi, joiden argumentit voitiin siten ohittaa.

Korhosen kirjoitus vilisee virheellisiä väittämiä, vääriä tulkintoja, omituista asioiden yhdistämistä ja yleistyksiä. Hän ummistaa silmänsä kritiikiltä. Hän ei selvästikään ole lainkaan paneutunut aiheeseen, josta hän kirjoittaa tai tietoisesti ohjaa keskustelua sivuraiteelle. Hän ei myöskään perustele väitteitään kuin epämääräisillä viittauksilla toimitukseen saapuneista sähköpostiviesteistä.

Kirjoituksesta paistaa selvästi läpi mediassa ja yleiseen keskusteluun jo sitkeästi juurtunut ajatus siitä, että erilaisten kriittisten äänten esittäjät olisivat jonkinlainen yksi yhtenäinen ryhmä Venäjän ihailijoita. Surkuhupaisia peräkammarin poikamiehiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa perustella mielipiteitään. Korhonen ei vahingossakaan viittaa mahdollisuuteen, että erilaisia mielipiteitä esittävät ihmiset voivat hyvinkin olla oikeassa ja että median esittämä kuva tilanteesta voisi olla yksipuolinen.

Palautetaanpa mieliin Korhosen lausuma Journalisti-lehden haastattelussa vuodelta 2011:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Korhonen aloittaa kirjoituksensa kertomalla Helsingin Sanomien artikkelista, jossa haastateltiin Pietarissa trollitehtaassa oman kertomansa mukaan työskennellyttä henkilöä. Korhonen jättänee taktisesti mainitsematta, että haastateltu henkilö kertoi, että ”trollikeskuksessa ei tehdä töitä ulkomaisille nettisivustoille”. Korhonen selvästikin ymmärtää välttää tämän sudenkuopan, sillä hän ei sorru suoraan sellaiseen aiemmin medioissa esiintyneeseen epäuskottavaan väitteeseen, että suomalaiset, Suomessa sosiaalisessa mediassa kirjoittavat henkilöt olisivat Venäjän valtion maksamia trolleja. Korhonen siirtyy askeleen eteenpäin ja yrittää paikata tätä median noloa väittämää leimaamalla keskustelijat ammattitrollien hyödyllisiksi hörhöiksi. Yhteenkään perusteltuun argumenttiin hän ei puutu. Sen sijaan hän väittää näiden hörhöjen puhuvan “toimittajien kytköksistä vapaamuurareihin, Nato-sotilaisiin ja liskoihmisiin”. Jos yksittäiset ihmiset tällaisia väittämiä ovat esittäneet,on silti äärimmäistä yleistystä leimata kaikki Ukrainan kriisistä erilaisia mielipiteitä ja arvioita esittävät ihmiset hörhöiksi. Oiva keino välttyä vastaamasta itse kritiikkiin.

Tästä seuraava askel on argumentoitujen kommenttien väittäminen keskustelun hämmentämiseksi. Tällöinkin vältytään vastaamasta itse argumentteihin, koska ne ovat hämmennystä. Toisin sanoen jokainen itse omaksutusta näkökulmasta poikkeava argumentti vain yrittää hämätä keskustelua, eikä sitä tarvitse noteerata.

Korhonen kirjoittaa, että tämä suomalainen trolliyhteisö olisi ryhtynyt henkilökohtaiseen hyökkäykseen trolliuutisia kirjoittaneita toimittajia kohtaan. Hän kertoo useiden mediatalojen esimiesten saaneen sähköposteja. Ilmeisesti Korhonen viittaa myös Trollisanomien lähettämään tiedotteeseen, jossa kerrottiin uudesta nettilehdestä. Tiedote oli asiallinen ja lyhyt eikä siinä edes viitattu yksittäisiin toimittajiin. Tiedotteessa sanottiin näin:

Uuden lehden johtoajatuksena on tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia muuten niin yksitotuuksisen suomalaisen median lomaan. Trollisanomat pyrkii valottamaan asioita uusista näkökulmista ja samalla haastaa jo vakiintuneen median, kuten lukijatkin laaja-alaisempaan keskusteluun ja ajatteluun.

Tähän haasteeseen Korhonen vastaa sitten kömpelöllä yrityksellä pilkata ihmisiä. Hän kompastuu samoihin miinoihin, joista eriäviä mielipiteitä esittäviä ihmisiä syyttää. Hän ei kommentoi lainkaan sisältöä. Hän hyökkää suoraan henkilökohtaisin loukkauksin ihmisiä vastaan leimakirves heiluen.

Lohduttavaa on se, että toimittajakunnassa on edelleen ihmisiä, jotka kykenevät näkemään kritiikin ytimeen. Erään ison mediatalon toimittaja vastasi tähän tiedotteeseen ja kertoi näkemyksenään mm. seuraavaa:

Olen huolestuneena seurannut suuntaa, mihin nuo perinteiset printtilehdet ovat kehittyneet vastauksena romahtaville levikkiluvuille. Aikaisemmin lehdet ikään kuin aukikirjoittivat maailmaa, eli kertoivat uutistapahtumista ja yrittivät analysoida, mitä ne todella merkitsevät. Nyt tuon aukikirjoittamisen sijaan enemmän lietsotaan pelkoja niin todellisista kuin yhä useammin vahvasti väritetyistä ja jopa keksityistä uhista.

Yksi jälkimmäisistä on Venäjä. Vaikka Venäjän toimet Ukrainassa ovat monelta osin tuomittavia, on jopa huvittavaa, miten kaikesta venäläisten tekemisistä saadaan Suomessa pelko-otsikoita. Venäläiskoneet ovat lentäneet lähellä Suomen ilmatilaa joka vuosi, mutta nyt jokainen tuollainen havainto uutisoidaan pelottelevaan sävyyn. Ja kun uutisoitiin arvelut, että Ruotsin aluevesillä on nähty sukellusvene, oli Suomessa jo otsikoita, että sukellusvene on käynyt miinoittamassa Ruotsin aluevesiä. Eli luodaan pelottavia uutisia, missä ei ole järjen hiventäkään. Kukaan ei julkisesti edes kysy, että mitä helvetin järkeä Venäjällä olisi laskea miinoja Ruotsin vesille.

Miksi tällainen melko mitättömältäkin kuulostava asia kuin trolliksi leimaaminen sitten on merkittävää? Olen monesti saanut vastata kysymykseen, miten tällainen leimaaminen rajoittaa sananvapautta.

Journalistin ohjeissa sanotaan:

Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Asiaankuulumattomasti ja halventavasti vasta-argumentoijaa kohdellen ja tätä leimaten aiheutetaan tilanne, jossa ihmisten täytyy alkaa varoa sanomisiaan. Leimautumisen pelossa jo nyt Suomessa on paljon nettikeskustelijoita, jotka esiintyvät nimimerkin suojissa. On vielä täysin eri asia, leimaavatko yksittäiset keskustelijat toisiaan vai tekeekö sen media. Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Leimakirves siis yksinkertaisesti kaventaa erilaisten mielipiteiden kirjoa. Tämä toimii yksilötasolla, mutta vaikuttaa varmasti myös medioiden omaan toimitustyöhön. Kukapa toimittaja haluaisi Venäjän trolliksi leimautua?

On varsin outoa, että toimittajat tuntuvat olevan kovin herkkänahkaisia itseensä kohdistetulle kritiikille. Sen sijaan, että edes hetken rauhassa pohtisivat kritiikissä esitettyjä väitteitä, he käyvät taistoon sananvapauslippu liehuen, vaikka kritiikin kärki kohdistuisikin juuri sananvapauden kaventamiseen.

Korhonen päättää kolumninsa lähes uhkaukseen: hän lupaa antaa enemmän resursseja ja aikaa ”trollintorjuntatoimittajilleen”. Helsingin Sanomat toisin sanoen Korhosen suulla ilmoittaa käyvänsä torjuntataisteluun rikasta mielipiteiden kirjoa ja erilaisten näkökulmien esille tuomista vastaan. Sananvapautta vastaan.

Korhonen ilmeisen selvästi kuvittelee, että Suomessa käydään jonkinlaista informaatiosotaa. Jos sellaista käydään, on se, kuten Novaja Gazetan toimittaja totesi, lännen ja Nato-kannattajien masinoimaa ja Ukrainan kriisiä hyväksikäyttävää informaatiosotaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että se osapuoli, jota syytetään trollaamisesta, haluaa vain monipuolista keskustelua, jossa otetaan huomioon Ukrainan kriisin monisyiset syy–seuraus-suhteet. Tällaisen kriisin mustavalkoistaminen kun on epä-älyllistä politikointia.

Sananvapauden kannalta media on siis asettanut itsensä hyvin outoon valoon. On jopa loukkaavaa, että media isona auktoriteettina leimaa yksityisiä ihmisiä trolleiksi. Tämä sananvapauden kavennusyritys on jo johtanut kanteluihin Julkisen sanan neuvostolle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Mitenkähän Korhonen selittää itselleen sen, että Novaja Gazeta, jonka toimittajana mm. murhattu Anna Politkovskaja toimi ja jonka Venäjän vaihtoehtoisena mediana juuri pitäisi tukea sitä viestiä mitä valtamedia Venäjästä uutisoi, kritisoikin länsimediaa näin voimakkaasti yksipuolisesta, poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uutisoinnista? Tällaisenhan piti olla venäläisen valtamedian tapa, ei vapaan länsimedian.

Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. Monet länsimaiden kansalaiset seuraavat epäuskoisina yksinkertaistettua ja alkeellista tulkintaa tapahtumista ja tekevät vähemmän mairittelevia johtopäätöksiä omista poliitikoistaan, jotka viljelevät moista tarkastelutapaa. “Miksi asiat ovat näin?” Ilmeisesti jokaisen itseään journalistina pitävän ihmisen on itse esitettävä nämä kysymykset itselleen. Kun toimittaja alkaa ummistaa silmänsä joltakin ja korostaa jotain muuta, toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, hän lakkaa olemasta toimittaja. Hän muuttuu informaatiosodan taistelijaksi.

Trollit, tai hörhöt, tai miksi meitä haluattekaan kutsua, esittävät juuri tämän kysymyksen: miksi suomalainen media esittää Ukrainan kriisin vain yhdestä näkökulmasta? Miksi tapahtumia ei valoteta laajemmin? Onko syynä se, että tällainen aukikirjoittaminen saattaisi sotia EU:n pyrkimyksiä vastaan? Onko niin, että tietyt tahot käyttävät kriisiä häikäilemättömästi keppihevosena Nato-jäsenyyden kriteerinä? Eikö tällaisissa tapauksissa ukrainalaisten inhimillistä hätää käytetä kyynisesti omien poliittisten päämäärien tukemiseen?

Näiden kysymysten esittäminen ei tee meistä hörhöjä trolleja eikä Venäjän ihailijoita.

Sepe Vaara
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Trollisanomat #22 - Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Trollisanomat #22 – Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Nato ei ratifioi – Venäjä irtautuu TAE-sopimuksesta

Naton laajeneminen Itä-Eurooppaan on tehnyt Venäjän entistäkin haluttomammaksi noudattamaan sopimusta, jota Nato, toisin kuin Venäjä, ei ole ratifioinut.

Vuonna 1990 solmittu sopimus kävi merkityksettömäksi, kun Nato-maat lopettivat vuonna 2011 tavanomaisia aseita koskevien tietojen vaihtamisen Venäjän kanssa.

Venäjän ja Yhdysvaltain välit kiristyivät Yhdysvaltain sijoittaessa Eurooppaan ohjuspuolustusjärjestelmänsä. Tämän vuoksi Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi vuonna 2007 asetuksen TAE-sopimuksen jäädyttämisestä. Venäjän pääesikunnan päällikön mukaan NATO oli tuolloin ylittänyt sopimuksen rajoitukset 6 000 panssarivaunulla, 10 000 panssariajoneuvolla, 5 000 tykillä ja 1 500 lentokoneella.

Tavanomaisten aseiden rajoittamissopimus solmittiin vuonna 1990 kuuden Varsovan liiton maan ja 16 Nato-maan kesken. Sopimuksessa asetettiin sotilasliittokohtaiset enimmäismäärät panssarivaunujen, panssaroitujen ajoneuvojen, tykkien, taistelulentokoneiden ja taisteluhelikopterien määrille.
Sopimuksen tavoitteena oli estää sotilasliittoja tekemästä yllätyshyökkäystä toisensa alueelle.

Uusi TAE-sopimus saatiin neuvoteltua vuonna 1999, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto olivat jo hajonneet. Uudessa sopimuksessa rajoitukset tehtiin maakohtaisesti. Ainoastaan Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä ovat ratifioineet uuden sopimuksen.

Nato-maat eivät suostuneet ratifioimaan sopimusta, koska Venäjän rauhanturvajoukot olivat Georgiassa osana Venäjän ja Georgian yhteistä Etelä-Ossetian rauhanturvaoperaatiota
sekä Transnistriassa osana Venäjän, Moldovan ja Transnistrian yhteistä sopimusta.

Nato vaati ehtona ratifioimiselle venäläisten joukkojen vetämistä pois näiltä alueilta, vaikka asia ei sopimukseen kuulunutkaan. Venäjä on vetänyt osan joukoistaan pois, mutta Nato ei ole siltikään suostunut ratifioimaan sopimusta. Naton haluttomuus ratifioida sopimus on samalla estänyt myös uusien maiden osallistumisen sopimukseen.

Venäjän presidentti Vladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua presidentti Boris Jeltsinin aikana alkaneeseen Transnistrian konfliktiin vuonna 2006.
Tämä yhdessä Ukrainan presidentin Viktor Jushchenkon kanssa tehty ratkaisuehdotus kuitenkin kaatui EU:n vastustukseen: asia, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.

Venäjä ei aio enää yksipuolisesti noudattaa Nato-maiden kanssa solmittua tavanomaisten aseiden rajoitussopimusta. Venäläisen uutistoimisto Sputnikin mukaan ulkoministeri Sergei Lavrov totesi Venäjän parlamentin istunnossa, että ”sopimus on kuollut, eikä siihen enää voida palata”. Venäjä ei sovella aseidenrajoitussopimusta, koska Nato-maatkaan eivät noudata sitä, Lavrov perusteli.

Trollisanomat #20 - Kun Ylen toimittaja trollin näki

Trollisanomat #20 – Kun Ylen toimittaja trollin Joensuussa näki ja muita tarinoita yhden totuuden Suomesta

YLEn toimittaja järkyttyi Joensuussa nähtyään trollin! Katso järkyttävä peilikuva!

Dramaattinen tilanne sattui Joensuussa, jossa toimittaja Jessikka Aro oli puhumassa trolleja käsittelevässä paneelissa asiantuntijana. Itsetutkiskelun jälkeen hän oli haastattelussa radio YleX:ssä, jossa hän paljasti kirjoittaneensa propagandaa:

Toimittaja sanoo joutuneensa pitkäaikaisen mustamaalauksen kohteeksi propaganda-juttunsa takia.

Aro kertoo, että propagandaa voi itse huomaamattaankin levittää:

Propaganda on parhaimmillaan, kun ei ole edes ymmärretty, että kyse on propagandasta

Jessikka Aro kertoo, että trollauksen tavoitteena on vaientaa vastapuoli leimaamalla tämä vaikkapa trolliksi. Omassa, syyskuussa julkaistussa artikkelissaan Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi hän leimasi valtamedian uutisiin kriittisesti suhtautuvat ihmiset Putin-trolleiksi, Venäjän trolliarmeijaksi. Artikkeli on johtanut jopa kanteisiin oikeuskanslerille, tavallisten suomalaisten ollessa sitä mieltä, että valtion mediayhtiö Yle yhdessä Puolustusvoimain kanssa mustamaalaa kansalaisia mielipiteiden vuoksi.

Aro on huolissaan propagandan nykyisestä laajuudesta Suomessakin.

Toivoisin että lainsäätäjät ottaisivat kantaa nettitrollaukseen

Trollisanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tällainen on kuitenkin hyvin vaarallista sananvapauden näkökulmasta ja on perin eriskummallista, että sananvapauden rajoittamista ehdottaa Ylen toimittaja.

Asiantuntijat toisaalta kertovat, että esimerkiksi Nato-trollaus on saanut sellaiset mittasuhteet, kun sitä tekevät nykyään lähes kaikki valtamediatkin, että Aron ehdotus saattaa olla harkinnan arvoinen.

– Sananvapaus toteutuu Suomessa melko rajoitetusti, koska Nato-trollaus peittää alleen kaikki eriävät mielipiteet vaikka yli 60% suomalaisista vastustaa Natoa ja vain parikymmentä prosenttia kannattaa sitä, toteavat asiantuntijat.

Trollisanomat arvelee sananvapauden heikkenemisen ja Nato-trollauksen suhteettoman määrän olevan yhteydessä siihen, että joukkotiedotuseliitin piirissä Kokoomuksen kannatus on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin.

JOURNALISTIN ETIKKAA JÄLLEEN ERÄ MYYNNISSÄ

Trollisanomat #20 - Journalistin etikkaa myynnissä!

Trollisanomien ensimmäisessä numerossa puntaroimme Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen puolueettomutta Ukrainan kriisin suhteen ja kyselimme, mahtaako hän olla pelkkä Nato-lobbarin palkkaama trolli.

Kysymys herää uudelleen Halmisen kiiteltyä jo vuosia kiihkeästi Paasikivi-Kekkosen linjaa haukkuneen ja yhtä kiihkeästi Nato-jäsenyyttä lobanneen Lasse Lehtisen ja nuoren tulokkaan Eemeli Peltosen Nato-ulostuloa Demari-lehdessä.

 

Toimittaja Halmiselta on ilmestynyt jälleen Ukrainan kriisiä koskeva juttu, jossa Halminen käy läpi tapahtumia varsin omintakeisella käsityksellään toimittajan puolueettomuudesta ja etiikasta.

Lokakuussa Saksan tiedustelupalvelun (BND) johtaja Gerhard Schindler esitti parlamentin tarkastusvaliokunnalle toiseen suuntaan viittaavia todisteita heinäkuun tapahtumista. BND:n arviossa päädyttiin siihen, että separatistit veivät matkustajakoneen tuhonneen Buk-järjestelmän ukrainalaisesta tukikohdasta.

Kivimäen mukaan tätäkin vaihtoehtoa selviteltiin. Satelliittikuvien perusteella ei kuitenkaan havaittu merkittävää liikehdintää Ukrainan armeijan tukikohdista.

Venäläisten tiedustellessa tästä BND:n arviosta Saksan ulkoministeriö totesi, että saksalaisen median siitä tekemät tulkinnat olivat epätäydellisiä ja irti asiayhteydestä. Trollaava toimittajamme ei tietystikään tätä seikkaa tässä yhteydessä mainitse, koska se vaikeuttaisi artikkelin laatimista tukemaan toimittaja Halmisen omaa näkemystä ja rikkoisi näin ohjatun narratiivin.

Kokonaan toinen asia on, pitäisikö lukijan todellakin uskoa Halmisen artikkelissaan julkituoma väite siitä, että Kivimäen edustama joukkorahoituksella toimiva harrastepohjainen nettisurfaajien yhteisö saa parempaa tietoa kuin Saksan tiedustelupalvelu – ellei sitten nettisurfaajien yhteisö ole yhteydessä jonkin toisen valtion tiedustelupalveluun ja toista tämän toisen valtion informaatiosotaa, kuten tämän harrastepohjaisen yhteisön perustaja Eliot Higgins teki Syyrian Ghoutan kaasuiskujen osalta?

Tässä Ylen uutinen Ghoutan kaasuiskusta: uskommeko leicesteriläistä bloggaria vaiko MIT:tä?

Informaatiosota Syyrian osalta tuotti tulosta:

New Yorker: Hänen [Higgins] havaintonsa pääsivät Human Rights Watchin kaasuiskua koskeneeseen raporttiin ja ovat edesauttaneet muokkaamaan keskustelua [lännen sotilaallisesta] väliintulosta Syyriassa

New Yorker: Eräässä vaiheessa Peter Bouckaertin [Human Rights Watchin avustusjohtaja] kanssa keskustellessani, hän sanoi alkaneensa luottamaan lähteenä [ Higginsin] Brown Moses-blogiin, koska Human Rights Watchilla ”ei ole mahdollisuutta tarkkailla kovin montaa lähdettä”.

Higginsin toiminta tuo väistämättä mieleen myöskin toisen Brittein saarilla toimivan, Coventryssa sijaitsevan, Syrian Observatory for Human Rights -nimisen järjestön.

Halminen jatkaa artikkelissaan:

Kivimäki selvitti esimerkiksi, miten Venäjän-mieliset lainasivat kuvia niin Georgian sodasta kuin Tiananmenin aukion verilöylystäkin osoittaakseen Ukrainan armeijan muka tekemiä julmuuksia. He myös lainailivat kuvia vanhoista elokuvista osoittaakseen, miten Donetskin lapset kärsivät.

Näitä – toimittajan mukaan ”muka” – tehtyjä julmuuksia ja lasten kärsimyksiä on riittävästi tallennettu ja niitä on katseltavana mm. USA:n ulkoministeriön viralliseksi tiedustelulähteekseen ilmoittamassa YouTube-palvelussa.

Varoitus – Seuraava esimerkkivideo Ukrainan armeijan ”muka” tehdyistä julmuuksista sisältää graafista materiaalia eikä sovi herkimmille.

http://youtu.be/u1-f4q9BZyg?t=21s

Trollisanomat #17

Trollisanomat #17 – Stubbin laskupää ei herättänyt ihastusta

STUBBIN SANOMA

Siinä missä Helsingin Sanomien politiikan toimituksen ritatainoloita ihastutti pääministerin kielitaito EU-huippukokouksessa Brysselissä, Trollisanomien toimitusta hämmästytti todistetusti kolmeen laskea osaavan, Jyrki Kataisen matemaattisen lahjakkuuden jalanjälkiä astelevan Alexander Stubbin ulkomaiselle medialle antama lausunto Suomen nettomaksuosuuksista EU-jäsenenä:

Finland has over the years been pretty much a plusminus zero member state, we put in, er, we get out approximately the same, we’re a little bit more the net contributing side, so is the United Kingdom.

Stubb kertoo lehdistölle Suomen saavan yhtä paljon ulos EU:sta kuin mitä sinne maksetaan

Pääministeri Stubb on siis sitä mieltä, että Suomi saa kutakuinkin saman verran takaisin EU:lta kuin mitä sinne maksamme.

Mitä sanookaan maksuosuuksista Suomen valtion ulkoasiainministeriö – paikka, jossa Alexander Stubb toimi eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä vuosina 2011-2014?

Vuosi     Nettomaksu, miljoonaa euroa

  • 1995       -70,8
  • 1996       +72,6
  • 1997       +30,1
  • 1998       -105
  • 1999       – 200
  • 2000       +275,9
  • 2001       -153
  • 2002       – 4,9
  • 2003       – 26,7
  • 2004       – 69,6
  • 2005       – 84,8
  • 2006       – 241
  • 2007       -171,6
  • 2008       – 318,5
  • 2009       – 544,2
  • 2010       -300,2
  • 2011       – 652,1
  • 2012       – 658,
  • 2013       – 604

Luvut perustuvat Euroopan komission laskelmiin.

Pelkästään vuosilta 2008-2013 Suomen nettomaksut olivat yli 3 miljardia euroa.

Todettakoon, että esim. Iltasanomien mukaan vuoden 2013 nettomaksu oli ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen verkkosivulla ilmoitettua lukua suurempi: 758 miljoonaa euroa.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan maksuosuutemme saattaa tänä vuonna kaksinkertaistua ollen noin 1150 miljoonaa euroa.

Suomalainen media uutisoi viime vuonna, että valtioneuvoston tiedotteen mukaan Suomen nettomaksut kaudella 2014–2020 ovat arviolta 520 miljoonaa per vuosi.

Trollisanomat kysyy:

Pimitetäänkö pääministeri Stubbilta tietoja vai valehteleeko hän tietoisesti?

Vai onko Stubb vain tässä hetkessä elävä eikä vain ymmärrä taloutta? Ehkä hän ei pidä siitä? Raporttien lukeminen on kenties kuivaa ja tylsää? Hän ehkä pitää vain selkeistä asioista kuten oman uran edistymisestä ja siitä, kuinka suurta ja mahtavaa kaikki on. Hänellä ei kenties ole syvää ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu.

On myös mahdollista, että pääministerin lähipiiri kantaa Stubbille vain hyviä uutisia, koska tietää tämän pitävän niistä, ehkä hänelle hyvällä tuulella oleminen on tarpeeksi.
Ken tietää?

Artikkelia päivitetty 13.11.2014, lisätty kuva Stubbin lausunnon yhteyteen.