Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1: Informaatiosota on sananvapauden tappio

Informaatiosota on sananvapauden tappio

Novaja Gazetan, länsimaissakin arvostetun venäläisen vaihtoehtomedian, kolumnisti Nikolay Donskov kirjoittaa:

Kuvatessaan Ukrainan konfliktia läntinen media useinkin sortuu käyttämään tarkistamattomia, usein epäilyttäviä tietoja, ei vaivaudu etsimään vaihtoehtoisia lähteitä ja mielipiteitä, tarjoilee yksipuolisia ja vaihtoehdottomia, dokumentoimattomia näkemyksiä kiistattomana totuutena. Se paisuttelee faktoja, jotka vahvistavat yleistä poliittista asennoitumista. Se vaikenee sellaisista tosiasioista, jotka ovat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta epäedullisia. Esimerkkejä on kosolti.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri E. Korhonen hyökkäsi voimakkain sanoin yksityisiä suomalaisia vastaan pääkirjoituksessaan 22.11.2014 otsikolla ”Ammattitrolli jättää häiriköinnin hörhöille. Korhonen on selvästi kimpaantunut siitä, että osa suomalaisista kritisoi Helsingin Sanomienkin linjaa Ukrainan kriisiä ja Venäjää käsittelevässä uutisoinnissa. Nämä ihmiset hän leimaa trolleiksi tai hörhöiksi.

Korhonen on some-viestittelyssään hyökännyt myös ”Venäjän trolliarmeija”-nimistä Facebook-ryhmää vastaan. Tämä ”trolliarmeija” syntyi vastavetona median älyllisesti hyvin heppoisille väitteille maksetuista Venäjän valtion trolleista suomalaisessa some-keskustelussa. Valtamedian linjasta poikkeavien mielipiteiden esittäjät, koskien Ukrainan kriisiä ja Venäjää, leimattiin tällaisiksi trolleiksi, joiden argumentit voitiin siten ohittaa.

Korhosen kirjoitus vilisee virheellisiä väittämiä, vääriä tulkintoja, omituista asioiden yhdistämistä ja yleistyksiä. Hän ummistaa silmänsä kritiikiltä. Hän ei selvästikään ole lainkaan paneutunut aiheeseen, josta hän kirjoittaa tai tietoisesti ohjaa keskustelua sivuraiteelle. Hän ei myöskään perustele väitteitään kuin epämääräisillä viittauksilla toimitukseen saapuneista sähköpostiviesteistä.

Kirjoituksesta paistaa selvästi läpi mediassa ja yleiseen keskusteluun jo sitkeästi juurtunut ajatus siitä, että erilaisten kriittisten äänten esittäjät olisivat jonkinlainen yksi yhtenäinen ryhmä Venäjän ihailijoita. Surkuhupaisia peräkammarin poikamiehiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa perustella mielipiteitään. Korhonen ei vahingossakaan viittaa mahdollisuuteen, että erilaisia mielipiteitä esittävät ihmiset voivat hyvinkin olla oikeassa ja että median esittämä kuva tilanteesta voisi olla yksipuolinen.

Palautetaanpa mieliin Korhosen lausuma Journalisti-lehden haastattelussa vuodelta 2011:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Korhonen aloittaa kirjoituksensa kertomalla Helsingin Sanomien artikkelista, jossa haastateltiin Pietarissa trollitehtaassa oman kertomansa mukaan työskennellyttä henkilöä. Korhonen jättänee taktisesti mainitsematta, että haastateltu henkilö kertoi, että ”trollikeskuksessa ei tehdä töitä ulkomaisille nettisivustoille”. Korhonen selvästikin ymmärtää välttää tämän sudenkuopan, sillä hän ei sorru suoraan sellaiseen aiemmin medioissa esiintyneeseen epäuskottavaan väitteeseen, että suomalaiset, Suomessa sosiaalisessa mediassa kirjoittavat henkilöt olisivat Venäjän valtion maksamia trolleja. Korhonen siirtyy askeleen eteenpäin ja yrittää paikata tätä median noloa väittämää leimaamalla keskustelijat ammattitrollien hyödyllisiksi hörhöiksi. Yhteenkään perusteltuun argumenttiin hän ei puutu. Sen sijaan hän väittää näiden hörhöjen puhuvan “toimittajien kytköksistä vapaamuurareihin, Nato-sotilaisiin ja liskoihmisiin”. Jos yksittäiset ihmiset tällaisia väittämiä ovat esittäneet,on silti äärimmäistä yleistystä leimata kaikki Ukrainan kriisistä erilaisia mielipiteitä ja arvioita esittävät ihmiset hörhöiksi. Oiva keino välttyä vastaamasta itse kritiikkiin.

Tästä seuraava askel on argumentoitujen kommenttien väittäminen keskustelun hämmentämiseksi. Tällöinkin vältytään vastaamasta itse argumentteihin, koska ne ovat hämmennystä. Toisin sanoen jokainen itse omaksutusta näkökulmasta poikkeava argumentti vain yrittää hämätä keskustelua, eikä sitä tarvitse noteerata.

Korhonen kirjoittaa, että tämä suomalainen trolliyhteisö olisi ryhtynyt henkilökohtaiseen hyökkäykseen trolliuutisia kirjoittaneita toimittajia kohtaan. Hän kertoo useiden mediatalojen esimiesten saaneen sähköposteja. Ilmeisesti Korhonen viittaa myös Trollisanomien lähettämään tiedotteeseen, jossa kerrottiin uudesta nettilehdestä. Tiedote oli asiallinen ja lyhyt eikä siinä edes viitattu yksittäisiin toimittajiin. Tiedotteessa sanottiin näin:

Uuden lehden johtoajatuksena on tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia muuten niin yksitotuuksisen suomalaisen median lomaan. Trollisanomat pyrkii valottamaan asioita uusista näkökulmista ja samalla haastaa jo vakiintuneen median, kuten lukijatkin laaja-alaisempaan keskusteluun ja ajatteluun.

Tähän haasteeseen Korhonen vastaa sitten kömpelöllä yrityksellä pilkata ihmisiä. Hän kompastuu samoihin miinoihin, joista eriäviä mielipiteitä esittäviä ihmisiä syyttää. Hän ei kommentoi lainkaan sisältöä. Hän hyökkää suoraan henkilökohtaisin loukkauksin ihmisiä vastaan leimakirves heiluen.

Lohduttavaa on se, että toimittajakunnassa on edelleen ihmisiä, jotka kykenevät näkemään kritiikin ytimeen. Erään ison mediatalon toimittaja vastasi tähän tiedotteeseen ja kertoi näkemyksenään mm. seuraavaa:

Olen huolestuneena seurannut suuntaa, mihin nuo perinteiset printtilehdet ovat kehittyneet vastauksena romahtaville levikkiluvuille. Aikaisemmin lehdet ikään kuin aukikirjoittivat maailmaa, eli kertoivat uutistapahtumista ja yrittivät analysoida, mitä ne todella merkitsevät. Nyt tuon aukikirjoittamisen sijaan enemmän lietsotaan pelkoja niin todellisista kuin yhä useammin vahvasti väritetyistä ja jopa keksityistä uhista.

Yksi jälkimmäisistä on Venäjä. Vaikka Venäjän toimet Ukrainassa ovat monelta osin tuomittavia, on jopa huvittavaa, miten kaikesta venäläisten tekemisistä saadaan Suomessa pelko-otsikoita. Venäläiskoneet ovat lentäneet lähellä Suomen ilmatilaa joka vuosi, mutta nyt jokainen tuollainen havainto uutisoidaan pelottelevaan sävyyn. Ja kun uutisoitiin arvelut, että Ruotsin aluevesillä on nähty sukellusvene, oli Suomessa jo otsikoita, että sukellusvene on käynyt miinoittamassa Ruotsin aluevesiä. Eli luodaan pelottavia uutisia, missä ei ole järjen hiventäkään. Kukaan ei julkisesti edes kysy, että mitä helvetin järkeä Venäjällä olisi laskea miinoja Ruotsin vesille.

Miksi tällainen melko mitättömältäkin kuulostava asia kuin trolliksi leimaaminen sitten on merkittävää? Olen monesti saanut vastata kysymykseen, miten tällainen leimaaminen rajoittaa sananvapautta.

Journalistin ohjeissa sanotaan:

Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Asiaankuulumattomasti ja halventavasti vasta-argumentoijaa kohdellen ja tätä leimaten aiheutetaan tilanne, jossa ihmisten täytyy alkaa varoa sanomisiaan. Leimautumisen pelossa jo nyt Suomessa on paljon nettikeskustelijoita, jotka esiintyvät nimimerkin suojissa. On vielä täysin eri asia, leimaavatko yksittäiset keskustelijat toisiaan vai tekeekö sen media. Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Leimakirves siis yksinkertaisesti kaventaa erilaisten mielipiteiden kirjoa. Tämä toimii yksilötasolla, mutta vaikuttaa varmasti myös medioiden omaan toimitustyöhön. Kukapa toimittaja haluaisi Venäjän trolliksi leimautua?

On varsin outoa, että toimittajat tuntuvat olevan kovin herkkänahkaisia itseensä kohdistetulle kritiikille. Sen sijaan, että edes hetken rauhassa pohtisivat kritiikissä esitettyjä väitteitä, he käyvät taistoon sananvapauslippu liehuen, vaikka kritiikin kärki kohdistuisikin juuri sananvapauden kaventamiseen.

Korhonen päättää kolumninsa lähes uhkaukseen: hän lupaa antaa enemmän resursseja ja aikaa ”trollintorjuntatoimittajilleen”. Helsingin Sanomat toisin sanoen Korhosen suulla ilmoittaa käyvänsä torjuntataisteluun rikasta mielipiteiden kirjoa ja erilaisten näkökulmien esille tuomista vastaan. Sananvapautta vastaan.

Korhonen ilmeisen selvästi kuvittelee, että Suomessa käydään jonkinlaista informaatiosotaa. Jos sellaista käydään, on se, kuten Novaja Gazetan toimittaja totesi, lännen ja Nato-kannattajien masinoimaa ja Ukrainan kriisiä hyväksikäyttävää informaatiosotaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että se osapuoli, jota syytetään trollaamisesta, haluaa vain monipuolista keskustelua, jossa otetaan huomioon Ukrainan kriisin monisyiset syy–seuraus-suhteet. Tällaisen kriisin mustavalkoistaminen kun on epä-älyllistä politikointia.

Sananvapauden kannalta media on siis asettanut itsensä hyvin outoon valoon. On jopa loukkaavaa, että media isona auktoriteettina leimaa yksityisiä ihmisiä trolleiksi. Tämä sananvapauden kavennusyritys on jo johtanut kanteluihin Julkisen sanan neuvostolle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Mitenkähän Korhonen selittää itselleen sen, että Novaja Gazeta, jonka toimittajana mm. murhattu Anna Politkovskaja toimi ja jonka Venäjän vaihtoehtoisena mediana juuri pitäisi tukea sitä viestiä mitä valtamedia Venäjästä uutisoi, kritisoikin länsimediaa näin voimakkaasti yksipuolisesta, poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uutisoinnista? Tällaisenhan piti olla venäläisen valtamedian tapa, ei vapaan länsimedian.

Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. Monet länsimaiden kansalaiset seuraavat epäuskoisina yksinkertaistettua ja alkeellista tulkintaa tapahtumista ja tekevät vähemmän mairittelevia johtopäätöksiä omista poliitikoistaan, jotka viljelevät moista tarkastelutapaa. “Miksi asiat ovat näin?” Ilmeisesti jokaisen itseään journalistina pitävän ihmisen on itse esitettävä nämä kysymykset itselleen. Kun toimittaja alkaa ummistaa silmänsä joltakin ja korostaa jotain muuta, toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, hän lakkaa olemasta toimittaja. Hän muuttuu informaatiosodan taistelijaksi.

Trollit, tai hörhöt, tai miksi meitä haluattekaan kutsua, esittävät juuri tämän kysymyksen: miksi suomalainen media esittää Ukrainan kriisin vain yhdestä näkökulmasta? Miksi tapahtumia ei valoteta laajemmin? Onko syynä se, että tällainen aukikirjoittaminen saattaisi sotia EU:n pyrkimyksiä vastaan? Onko niin, että tietyt tahot käyttävät kriisiä häikäilemättömästi keppihevosena Nato-jäsenyyden kriteerinä? Eikö tällaisissa tapauksissa ukrainalaisten inhimillistä hätää käytetä kyynisesti omien poliittisten päämäärien tukemiseen?

Näiden kysymysten esittäminen ei tee meistä hörhöjä trolleja eikä Venäjän ihailijoita.

Sepe Vaara
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Mainokset
Trollisanomat #22 - Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Trollisanomat #22 – Nato ei ratifioi TAE-sopimusta, Venäjä irtautuu

Nato ei ratifioi – Venäjä irtautuu TAE-sopimuksesta

Naton laajeneminen Itä-Eurooppaan on tehnyt Venäjän entistäkin haluttomammaksi noudattamaan sopimusta, jota Nato, toisin kuin Venäjä, ei ole ratifioinut.

Vuonna 1990 solmittu sopimus kävi merkityksettömäksi, kun Nato-maat lopettivat vuonna 2011 tavanomaisia aseita koskevien tietojen vaihtamisen Venäjän kanssa.

Venäjän ja Yhdysvaltain välit kiristyivät Yhdysvaltain sijoittaessa Eurooppaan ohjuspuolustusjärjestelmänsä. Tämän vuoksi Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi vuonna 2007 asetuksen TAE-sopimuksen jäädyttämisestä. Venäjän pääesikunnan päällikön mukaan NATO oli tuolloin ylittänyt sopimuksen rajoitukset 6 000 panssarivaunulla, 10 000 panssariajoneuvolla, 5 000 tykillä ja 1 500 lentokoneella.

Tavanomaisten aseiden rajoittamissopimus solmittiin vuonna 1990 kuuden Varsovan liiton maan ja 16 Nato-maan kesken. Sopimuksessa asetettiin sotilasliittokohtaiset enimmäismäärät panssarivaunujen, panssaroitujen ajoneuvojen, tykkien, taistelulentokoneiden ja taisteluhelikopterien määrille.
Sopimuksen tavoitteena oli estää sotilasliittoja tekemästä yllätyshyökkäystä toisensa alueelle.

Uusi TAE-sopimus saatiin neuvoteltua vuonna 1999, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto olivat jo hajonneet. Uudessa sopimuksessa rajoitukset tehtiin maakohtaisesti. Ainoastaan Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä ovat ratifioineet uuden sopimuksen.

Nato-maat eivät suostuneet ratifioimaan sopimusta, koska Venäjän rauhanturvajoukot olivat Georgiassa osana Venäjän ja Georgian yhteistä Etelä-Ossetian rauhanturvaoperaatiota
sekä Transnistriassa osana Venäjän, Moldovan ja Transnistrian yhteistä sopimusta.

Nato vaati ehtona ratifioimiselle venäläisten joukkojen vetämistä pois näiltä alueilta, vaikka asia ei sopimukseen kuulunutkaan. Venäjä on vetänyt osan joukoistaan pois, mutta Nato ei ole siltikään suostunut ratifioimaan sopimusta. Naton haluttomuus ratifioida sopimus on samalla estänyt myös uusien maiden osallistumisen sopimukseen.

Venäjän presidentti Vladimir Putin yritti neuvotella ratkaisua presidentti Boris Jeltsinin aikana alkaneeseen Transnistrian konfliktiin vuonna 2006.
Tämä yhdessä Ukrainan presidentin Viktor Jushchenkon kanssa tehty ratkaisuehdotus kuitenkin kaatui EU:n vastustukseen: asia, jota on pidetty alkuna Venäjän ja lännen huononeville suhteille.

Venäjä ei aio enää yksipuolisesti noudattaa Nato-maiden kanssa solmittua tavanomaisten aseiden rajoitussopimusta. Venäläisen uutistoimisto Sputnikin mukaan ulkoministeri Sergei Lavrov totesi Venäjän parlamentin istunnossa, että ”sopimus on kuollut, eikä siihen enää voida palata”. Venäjä ei sovella aseidenrajoitussopimusta, koska Nato-maatkaan eivät noudata sitä, Lavrov perusteli.

Trollisanomat #20 - Kun Ylen toimittaja trollin näki

Trollisanomat #20 – Kun Ylen toimittaja trollin Joensuussa näki ja muita tarinoita yhden totuuden Suomesta

YLEn toimittaja järkyttyi Joensuussa nähtyään trollin! Katso järkyttävä peilikuva!

Dramaattinen tilanne sattui Joensuussa, jossa toimittaja Jessikka Aro oli puhumassa trolleja käsittelevässä paneelissa asiantuntijana. Itsetutkiskelun jälkeen hän oli haastattelussa radio YleX:ssä, jossa hän paljasti kirjoittaneensa propagandaa:

Toimittaja sanoo joutuneensa pitkäaikaisen mustamaalauksen kohteeksi propaganda-juttunsa takia.

Aro kertoo, että propagandaa voi itse huomaamattaankin levittää:

Propaganda on parhaimmillaan, kun ei ole edes ymmärretty, että kyse on propagandasta

Jessikka Aro kertoo, että trollauksen tavoitteena on vaientaa vastapuoli leimaamalla tämä vaikkapa trolliksi. Omassa, syyskuussa julkaistussa artikkelissaan Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi hän leimasi valtamedian uutisiin kriittisesti suhtautuvat ihmiset Putin-trolleiksi, Venäjän trolliarmeijaksi. Artikkeli on johtanut jopa kanteisiin oikeuskanslerille, tavallisten suomalaisten ollessa sitä mieltä, että valtion mediayhtiö Yle yhdessä Puolustusvoimain kanssa mustamaalaa kansalaisia mielipiteiden vuoksi.

Aro on huolissaan propagandan nykyisestä laajuudesta Suomessakin.

Toivoisin että lainsäätäjät ottaisivat kantaa nettitrollaukseen

Trollisanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tällainen on kuitenkin hyvin vaarallista sananvapauden näkökulmasta ja on perin eriskummallista, että sananvapauden rajoittamista ehdottaa Ylen toimittaja.

Asiantuntijat toisaalta kertovat, että esimerkiksi Nato-trollaus on saanut sellaiset mittasuhteet, kun sitä tekevät nykyään lähes kaikki valtamediatkin, että Aron ehdotus saattaa olla harkinnan arvoinen.

– Sananvapaus toteutuu Suomessa melko rajoitetusti, koska Nato-trollaus peittää alleen kaikki eriävät mielipiteet vaikka yli 60% suomalaisista vastustaa Natoa ja vain parikymmentä prosenttia kannattaa sitä, toteavat asiantuntijat.

Trollisanomat arvelee sananvapauden heikkenemisen ja Nato-trollauksen suhteettoman määrän olevan yhteydessä siihen, että joukkotiedotuseliitin piirissä Kokoomuksen kannatus on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin.

JOURNALISTIN ETIKKAA JÄLLEEN ERÄ MYYNNISSÄ

Trollisanomat #20 - Journalistin etikkaa myynnissä!

Trollisanomien ensimmäisessä numerossa puntaroimme Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen puolueettomutta Ukrainan kriisin suhteen ja kyselimme, mahtaako hän olla pelkkä Nato-lobbarin palkkaama trolli.

Kysymys herää uudelleen Halmisen kiiteltyä jo vuosia kiihkeästi Paasikivi-Kekkosen linjaa haukkuneen ja yhtä kiihkeästi Nato-jäsenyyttä lobanneen Lasse Lehtisen ja nuoren tulokkaan Eemeli Peltosen Nato-ulostuloa Demari-lehdessä.

 

Toimittaja Halmiselta on ilmestynyt jälleen Ukrainan kriisiä koskeva juttu, jossa Halminen käy läpi tapahtumia varsin omintakeisella käsityksellään toimittajan puolueettomuudesta ja etiikasta.

Lokakuussa Saksan tiedustelupalvelun (BND) johtaja Gerhard Schindler esitti parlamentin tarkastusvaliokunnalle toiseen suuntaan viittaavia todisteita heinäkuun tapahtumista. BND:n arviossa päädyttiin siihen, että separatistit veivät matkustajakoneen tuhonneen Buk-järjestelmän ukrainalaisesta tukikohdasta.

Kivimäen mukaan tätäkin vaihtoehtoa selviteltiin. Satelliittikuvien perusteella ei kuitenkaan havaittu merkittävää liikehdintää Ukrainan armeijan tukikohdista.

Venäläisten tiedustellessa tästä BND:n arviosta Saksan ulkoministeriö totesi, että saksalaisen median siitä tekemät tulkinnat olivat epätäydellisiä ja irti asiayhteydestä. Trollaava toimittajamme ei tietystikään tätä seikkaa tässä yhteydessä mainitse, koska se vaikeuttaisi artikkelin laatimista tukemaan toimittaja Halmisen omaa näkemystä ja rikkoisi näin ohjatun narratiivin.

Kokonaan toinen asia on, pitäisikö lukijan todellakin uskoa Halmisen artikkelissaan julkituoma väite siitä, että Kivimäen edustama joukkorahoituksella toimiva harrastepohjainen nettisurfaajien yhteisö saa parempaa tietoa kuin Saksan tiedustelupalvelu – ellei sitten nettisurfaajien yhteisö ole yhteydessä jonkin toisen valtion tiedustelupalveluun ja toista tämän toisen valtion informaatiosotaa, kuten tämän harrastepohjaisen yhteisön perustaja Eliot Higgins teki Syyrian Ghoutan kaasuiskujen osalta?

Tässä Ylen uutinen Ghoutan kaasuiskusta: uskommeko leicesteriläistä bloggaria vaiko MIT:tä?

Informaatiosota Syyrian osalta tuotti tulosta:

New Yorker: Hänen [Higgins] havaintonsa pääsivät Human Rights Watchin kaasuiskua koskeneeseen raporttiin ja ovat edesauttaneet muokkaamaan keskustelua [lännen sotilaallisesta] väliintulosta Syyriassa

New Yorker: Eräässä vaiheessa Peter Bouckaertin [Human Rights Watchin avustusjohtaja] kanssa keskustellessani, hän sanoi alkaneensa luottamaan lähteenä [ Higginsin] Brown Moses-blogiin, koska Human Rights Watchilla ”ei ole mahdollisuutta tarkkailla kovin montaa lähdettä”.

Higginsin toiminta tuo väistämättä mieleen myöskin toisen Brittein saarilla toimivan, Coventryssa sijaitsevan, Syrian Observatory for Human Rights -nimisen järjestön.

Halminen jatkaa artikkelissaan:

Kivimäki selvitti esimerkiksi, miten Venäjän-mieliset lainasivat kuvia niin Georgian sodasta kuin Tiananmenin aukion verilöylystäkin osoittaakseen Ukrainan armeijan muka tekemiä julmuuksia. He myös lainailivat kuvia vanhoista elokuvista osoittaakseen, miten Donetskin lapset kärsivät.

Näitä – toimittajan mukaan ”muka” – tehtyjä julmuuksia ja lasten kärsimyksiä on riittävästi tallennettu ja niitä on katseltavana mm. USA:n ulkoministeriön viralliseksi tiedustelulähteekseen ilmoittamassa YouTube-palvelussa.

Varoitus – Seuraava esimerkkivideo Ukrainan armeijan ”muka” tehdyistä julmuuksista sisältää graafista materiaalia eikä sovi herkimmille.

http://youtu.be/u1-f4q9BZyg?t=21s

Trollisanomat #17

Trollisanomat #17 – Stubbin laskupää ei herättänyt ihastusta

STUBBIN SANOMA

Siinä missä Helsingin Sanomien politiikan toimituksen ritatainoloita ihastutti pääministerin kielitaito EU-huippukokouksessa Brysselissä, Trollisanomien toimitusta hämmästytti todistetusti kolmeen laskea osaavan, Jyrki Kataisen matemaattisen lahjakkuuden jalanjälkiä astelevan Alexander Stubbin ulkomaiselle medialle antama lausunto Suomen nettomaksuosuuksista EU-jäsenenä:

Finland has over the years been pretty much a plusminus zero member state, we put in, er, we get out approximately the same, we’re a little bit more the net contributing side, so is the United Kingdom.

Stubb kertoo lehdistölle Suomen saavan yhtä paljon ulos EU:sta kuin mitä sinne maksetaan

Pääministeri Stubb on siis sitä mieltä, että Suomi saa kutakuinkin saman verran takaisin EU:lta kuin mitä sinne maksamme.

Mitä sanookaan maksuosuuksista Suomen valtion ulkoasiainministeriö – paikka, jossa Alexander Stubb toimi eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä vuosina 2011-2014?

Vuosi     Nettomaksu, miljoonaa euroa

  • 1995       -70,8
  • 1996       +72,6
  • 1997       +30,1
  • 1998       -105
  • 1999       – 200
  • 2000       +275,9
  • 2001       -153
  • 2002       – 4,9
  • 2003       – 26,7
  • 2004       – 69,6
  • 2005       – 84,8
  • 2006       – 241
  • 2007       -171,6
  • 2008       – 318,5
  • 2009       – 544,2
  • 2010       -300,2
  • 2011       – 652,1
  • 2012       – 658,
  • 2013       – 604

Luvut perustuvat Euroopan komission laskelmiin.

Pelkästään vuosilta 2008-2013 Suomen nettomaksut olivat yli 3 miljardia euroa.

Todettakoon, että esim. Iltasanomien mukaan vuoden 2013 nettomaksu oli ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen verkkosivulla ilmoitettua lukua suurempi: 758 miljoonaa euroa.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan maksuosuutemme saattaa tänä vuonna kaksinkertaistua ollen noin 1150 miljoonaa euroa.

Suomalainen media uutisoi viime vuonna, että valtioneuvoston tiedotteen mukaan Suomen nettomaksut kaudella 2014–2020 ovat arviolta 520 miljoonaa per vuosi.

Trollisanomat kysyy:

Pimitetäänkö pääministeri Stubbilta tietoja vai valehteleeko hän tietoisesti?

Vai onko Stubb vain tässä hetkessä elävä eikä vain ymmärrä taloutta? Ehkä hän ei pidä siitä? Raporttien lukeminen on kenties kuivaa ja tylsää? Hän ehkä pitää vain selkeistä asioista kuten oman uran edistymisestä ja siitä, kuinka suurta ja mahtavaa kaikki on. Hänellä ei kenties ole syvää ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu.

On myös mahdollista, että pääministerin lähipiiri kantaa Stubbille vain hyviä uutisia, koska tietää tämän pitävän niistä, ehkä hänelle hyvällä tuulella oleminen on tarpeeksi.
Ken tietää?

Artikkelia päivitetty 13.11.2014, lisätty kuva Stubbin lausunnon yhteyteen.

Trollisanomat #16 - Eurooppa liekeissä, Suomen media vaikenee

Trollisanomat #16 – Eurooppa liekeissä, Suomen media vaikenee

EUROOPPA LIEKEISSÄ

Yli 100 000 mielenosoittajaa vastusti Brysselissä Belgian hallituksen leikkauspolitiikkaa viime viikon torstaina. Rajuihin mellakoihin päättynyt mielenosoitus oli vain yksi lukemattomista suurmielenosoituksista Euroopassa viime vuosina, joissa on vastustettu uusliberaalia kiristyspolitiikkaa.

Belgian mielenosoitus oli sikäläisten ammattiliittojen järjestämä ja alku kampanjalle, jonka on tarkoitus päättyä joulukuussa yleislakkoon. Suomessa ammattiliitot ovat tyytyneet hiljaa myötäilemään hallituksen kiristyslinjaa. Ylen uutisissa todetaan:

Belgian hallitus aikoo nostaa eläkeiän 65 vuodesta 67 vuoteen, jäädyttää palkkojen inflaatiokorotukset ja karsia julkisia palveluita

KENEN PUOLELLA SUOMALAINEN AY-LIIKE?

Väistämättä mieleen nousee kysymys, että mistä tämä ammattiliittojen hallituksen linjaa myötäilevä asenne johtuu, kun kuitenkin Belgiassakin kysymyksessä on juuri samat leikkaukset mitä Suomessa suunnitellaan. Kenen etuja ammattiliitot Suomessa ajavat?

Suomalainen media vaikenee näistä mielenosoituksista muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Emme voi ylpeillä monipuolisella ja riippumattomalla medialla, kun jopa näin suurista kansanliikehdinnöistä vaietaan, kun syykin vielä lienee poliittinen. Noin 50% mediasta kannattaa Suomessa kokoomusta. ”Vallan sisäpiiri”-nimisen tutkimuksen julkaissut professori Ilkka Ruostetsaari on todennut, että Kokoomuksen kannatus on noussut mediaeliitin keskuudessa 21 prosentista 50 prosenttiin.

OIKEISTO-OPPOSITIO KOKOOMUKSEN TUKENA

Suomessa Kokoomuksen lisäksi myös opposition oikeistopuolueet vaativat lisäleikkauksia. Leikkauslinjaa ovat olleet äänekkäästi vaatimassa Perussuomalaisten Timo Soini ja Keskustan Juha Sipilä. Tällainen oppositiopolitiikka, joka haluaa vain viedä hallituksen ajamaa politiikkaa vieläkin pidemmälle, tuskin olisi mahdollista ilman median yksipuolista politisoitunutta uutisointia ja vaihtoehdottomuuden mantran hokemista. Leikkauslinja oikeistolle on ideologinen kysymys, sen sijaan, että se perustuisi tutkimuksiin ja näyttöihin linjan tehokkuudesta.

Trollisanomat #16 - Soini Kokoomuksen apuna suomalaisen hyvinvointivaltion alasajossa

”Soinin mukaan näitä isoja momentteja ovat sosiaali- ja terveys ja opetusala. Niissä on eniten rahaa. – Niihin on tavalla tai toisella koskettava.http://yle.fi/uutiset/soini_kiristaisi_kunnista_terveydesta_opetuksesta_ja_kehitysavusta/7083234

Jopa kansainvälinen valuuttarahasto IMF on jo esittänyt Euroopalle elvystä. Suomessa näitä ehdotuksia ei julkisuudessa noteerata. Tietokirjailija Tommi Uschanov on todennut:

Vaikka Suomessa tai kansainvälisesti ollaan suositeltu enemmistöllä lisävelkaantumista kivuttomimmaksi poispääsyreitiksi tästä talouskriisistä, niin niitä neuvoja ei kuunnella. Kun suomalaiset talousviisaat esittävät velkaantumisen mahdollisuutena, he lakkaavat olemasta talousviisaita.

Espanja 2013, Barcelona Valtion virkamiehet taistelevat työpaikoistaan. Poliisit vs palomiehet, kummatko Soini, Sipilä ja Stubb erottavat ensin?

Espanja 2013 – Valtion virkamiehet taistelevat työpaikoistaan. Poliisit vastaan palomiehet, kummatko Soini, Sipilä ja Stubb erottavat ensin?

Espanjassa oppositiopuolue, vasta alle vuosi sitten perustettu vasemmistolainen Podemos-niminen puolue on noussut raketin lailla maan suosituimmaksi puolueeksi. Puolueen juuret ovat espanjalaisissa protestiliikkeissä, joissa on vastustettu leikkauslinjaa ja puolueen ohjelmassa leikkauslinjan vastustaminen onkin suuressa roolissa.

Jos ei isoista oppositiopuolueista ja mediasta ole hallituksen politiikan kritisoijaksi, on varsin sarkastista, että pääministeripuolue tuntuu itse huomaamattaan kritisoivan itseään tai vähintäänkin tulee vahingossa sanoneeksi, että sisäistä devalvaatiota ei voi ilman kaaosta suorittaa. Kimmo Sasi on jo pyytänyt OECD:ltä sisäisen devalvaation ”käsikirjaa”, jota OECD ei Trollisanomien tietojen mukaan ole Sasille kyennyt toimittamaan.

KOKOOMUKSEN LINJA VIE KATASTROFIIN?

Jonkinlaista valtiontalouden käsikirjaa tarvitsisi myös pääministeri Alexander Stubb, sillä hän ei lukuisista varoittavista äänistä huolimatta näe ristiriitaa leikkausten ja talouden tasapainon välillä. Hän on todennut

Meidän tehtävä tässä hallituksessa ei ole elvyttää, vaan kiristää ja tasapainottaa valtion taloutta.

Helsingin yliopiston professori Heikki Patomäki on arvioinut Stubbin esittämien toimien vaikutukset Suomelle ja arvio on tyly:

Stubb lupaa Suomelle taloudellista ja sosiaalista katastrofia.

Stubbin esittämien lukujen pohjalta hän arvioi, että leikkauksia tulisi suorittaa 12 miljardin verran ja tämä aiheuttaisi noin 10% BKT:n laskun ja työttömyyden jopa kaksinkertaistumisen. Tällöin absoluuttinen velanmäärä kasvaisi, ei laskisi, mikä Stubbin mukaan tietysti olisi ollut tavoite.

Olemme selvästi Etelä-Euroopan tiellä ja lähivuosina on useiden asiantuntijoiden mukaan suuria mielenosoituksia odotettavissa myös meillä.

 

Lisälukemista:

http://www.saloniemi.net/metsuri-sipila/

http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/

Trollisanomat #15 - Pääministeri Stubbin raju elämänmuutos järkyttää

Trollisanomat #15 Viikonloppu ViihdePolitiikkaKokoomusDigiextra – Pääministeri Stubb rajun elämänmuutoksen kourissa!

PÄÄMINISTERI STUBB RAJUN ELÄMÄNMUUTOKSEN KOURISSA!

Tämänkertaisen numeromme sisältöön kimmokkeen antoi meille niin rakkaan, yhden totuuden Sanoma Oy:n erään lehden digiosastollekin jo ahdettu Kokoomuksen vaalimainonta.

Nyt kun tavallisen suomalaisen arkielämä ei vieläkään kosketa Kokoomusta, Sanoma Oy:n, Almamedian ja Ylen suuresti ihailema ja valtaosan suomalaisista syvästi halveksima pääministeri Alexander Stubb (kok) on tehnyt Sanoma Oy:n lehden mukaan elämässään merkittävän muutoksen.

Mies vaihtoi puhelimensa.

– Sillähän voi puhua ja lähettää tekstiviestejä, hämmästeli pääministeri politiikan toimittajien torstaisessa aamiaistilaisuudessa sitä, miten uusi puhelin on toiminut. Miksi politiikan toimittajien aamiaistilaisuudesta kirjoitetaan Sanoma Oy:n lehden digiosastolla, se on meille hämärän peitossa.

Vielä reilu pari vuotta sitten täydellisesti epäonnistuneena ulkomaankauppaministerinä Stubb ylisti jollain Sanoma Oy:n ”uutis”sivustolla kameraksi luulemaansa edellistä puhelintaan.

– Bla bla blaa, Stubb twiittasi Sanoma Oy:n julkaisun mukaan.

Pääministeri ei halunnut politiikan toimittajien aamiaistilaisuudessa ottaa kantaa, onko uusi puhelin parempi kuin aiemmat puhelimet. Kukaan politiikan toimittajista ei kysynyt myöskään pääministerin kantaa esim. Trollisanomien numeroissaan 12 ja 14 kertomiin Ukraina-aiheisiin uutisiin.

Mielenkiintoista Stubbin puhelimenvaihdoksessa ei ole kertakaikkiaan mikään.
Mielenkiintoista on sen sijaan seurata, kuinka suomalainen lehdistö tekee Kokoomukselle vaalimainontaa ja kuinka suomalaiset politiikan toimittajat jättävät työnsä tekemättä.
Olisiko sitten tällä osaa ja arpaa suomalaisen median rappiotilaan?
”Eniten puolueen (kokoomuksen) kannatus on kuitenkin vahvistunut  joukkotiedotuseliitissä, jossa se on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin.”

Katso kuvat pääministeri Stubbin rajusta muutoksesta – ennen ja jälkeen!