Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1 - 2015 - Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1 – 2015: Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Kansalaiskeskustelijat ulkoasianvaliokunnan kuulemisen syytettyjen penkillä?

Ulkoasiainvaliokunnan kuuleminen informaatiosodankäynnistä tänään torstaina 22.1. herätti enemmän kysymyksiä ja epätietoisuutta kuin antoi vastauksia.

Kuten Timo Soini lopuksi totesi, keskustelua on syytä käydä yhä syvällisemmin eri tahojen kanssa. Nyt käydyssä keskustelussa ei eri tahoja kuultu, sillä tilaisuuden osallistujista oli tarkkaan karsittu juuri ne ketkä tilaisuudessa ns. “istuivat syytettyjen penkillä”. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keskustelun aikana ei esitetty lainkaan ns. “trollien” näkökulmaa. Tällainen ei ole todellista keskustelua vaan lähinnä selkään taputtelua samanmielisten kesken.

Janne Riiheläinen, nykyään myös Helsingin Sanomien kolumnisti, kirjoitti omassa blogissaan, että pitää uhkana sitä, että ”mccarthyistisesti” rajoitetaan sananvapautta, vaiennetaan ja mitätöidään ihmisiä leimaamalla heidät trolleiksi. Hän kehottaa käymään keskustelua eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa.

Keskustelussa oli silmiinpistävää hyvin lavea informaatiosodan käsittely. Varsinkin tutkija Saara Jantusen määritelmät olivat niin leveät, että niiden mukaan kuka tahansa Ukrainan kriisiin kantaa ottava voidaan määritellä trolliksi. Tällaiseen laveaan määritelmään on käytännössä mahdoton vastata tulematta leimatuksi trolliksi.

Keskustelijat sotkivat puurot ja vellit keskenään mennen tullen ja saivat aikaan vaikutelman, että kaikki Suomessa käytävä kriittinen ja valtavirrasta poikkeava keskustelu Ukrainasta ja Venäjästä on informaatisotaa. Pitäisi tehdä hyvin tiukka raja sen välille puhutaanko Venäjän harjoittamasta informaatiosodasta mm. sosiaalisessa mediassa vai puhutaanko tavallisista suomalaisista, jotka esittävät mielipiteitään. Tätä rajaa ei pidä hämärtää epämääräisillä viittauksilla ihmisistä, jotka tietämättään levittävät ”Pietarin trollitehtaan” propagandaa. Ainoa oikea tapa puuttua tällaiseen on tarjota oikeaa tietoa, joka kumoaa tällaisen propagandan.

Suomalaisessa somessa tuskin esiintyy lainkaan venäläisten harjoittamaa virallista informaatiosotaa. Jos tällaista esiintyy, on se joka tapauksessa niin häviävän minimaalista, että sen yleistäminen koskemaan kaikkea keskustelua on jo suoranainen emävalhe. Varsinkin jos tällaista esittävät asiaan perehtyneet tutkijat tai toimittajat.

Trollisanomissa on aiemmin kirjoitettu:

Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Nyt tämä kollektiivinen tajunta on ilmiselvästi jo sellaista todellisuutta, että tuota erottelua Venäjän trollien ja kansalaiskeskustelijoiden välillä ei edes huomata tehdä.

Koko keskustelun trolleista aloitti Yle julkaisemalla syyskuussa Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi -artikkelin. Jutussa kyseltiin ihmisten kokemuksista trolleista. Kyselyn tuloksia ei ole vieläkään julkaistu.

Tämä artikkeli ja sen ympärillä käyty keskustelu sai monet ihmiset vihaiseksi. Tällaista leimauskampanjaa kritisoimaan tuolloin perustettiin Facebook-ryhmä ”Venäjän trolliarmeija”. Ironisesti nimetyn ryhmän tarkoitus oli kritisoida mediaa ja tuoda kasvot “trolleille”. Ryhmä on koko ajan esittänyt, että tällainen leimaaminen johtaa vain ihmisten mielipiteiden mitätöimiseen ja siten kaventaa sananvapautta. Osa keskustelijoista onkin jo piiloutunut nimimerkin taakse voidakseen vapaasti jatkaa keskustelua. Monet keskustelun aikana esitetyt yleistävät väitteet ilmiselvästi kohdistuivat tämän Facebook-ryhmän toimintaan.

Toimittajiin kohdistuvista lokakampanjoista on useiden toimittajien kanssa käyty viime kuukausien aikana keskusteluja. Voi olla häilyvä raja milloin joku on lokaa ja milloin esittää kritiikkiä toimittajan kirjoituksia kohtaan. ”Venäjän trolliarmeija” -ryhmästä tällaiset loanheitot on pyritty karsimaan. Toimittajien kuitenkin tulisi kyetä ottamaan kritiikki vastaan vaikka se yksittäisten ihmisten osalta olisi esitetty loukkaavallakin tavalla.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri Korhonen kertoi Journalisti-lehden haastattelussa vuonna 2011 näin:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Nyt tätä kritiikkiä ei HS:n päätoimittaja Kaius Niemi eikä Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläinen kyenneet erottamaan lainkaan yksittäisten ihmisten esittämistä henkilökohtaisista loukkauksista. Sen sijaan he esittivät pahoittelunsa siitä, että media joutuu elämään “näennäistodellisuudessa”, jossa pitää esittää molempien osapuolien näkemys. Esimerkiksi Venäjän näkemystä heidän mielestään ei ilmeisesti tulisi esittää lainkaan. Tällainen näkemys paljastaa vain sanojansa ennakkoasenteen ja kertoo siitä, että ei edes haluta kuunnella eikä ymmärtää vastapuolta. Tämä olisi kuitenkin edellytys sille, että joskus päästäisiin rauhanomaiseen ratkaisuun Ukrainan kriisin kohdalla.

Toimittajien ja tutkijoiden esiintymisen käydyissä keskusteluissa tekeekin erikoiseksi se seikka, että lähes kaikki heistä ovat määrätietoisesti kieltäytyneet asiallisesta keskustelusta itse aiheesta, Ukrainasta ja Venäjästä. Sen sijaan he ovat itse jatkaneet omaa lokakampanjaansa esimerkiksi juuri Facebook-ryhmä ”Venäjän trolliarmeijaa” vastaan. Eräs tämän aamun panelisteista osallistui jopa uhkailuun Twitterissä allekirjoittaneen henkilöllisyyden paljastamisesta.

Tällaisessa keskusteluympäristössä ei voi syntyä rakentavaa debattia. Tästä tilanteesta ei voi syyttää kansalaisia. Toimittajat ja tutkijat ovat aiheuttaneet tämän ihan itse.

Jääskeläinen ja Niemi kertoivat myös, että toimittajien työtä haitataan mm. erilaisilla sähköpostikampanjoilla, jolloin toimittajien työaikaa kuluu turhaan keskusteluun. Tästäkin toimittajat voivat syyttää vain itseään. Kuten Trollisanomien Rauha voi tulla ikkunan taa -kirjoituksessa todettiin, me todellakin tuhlaamme aikaamme trollikeskusteluun, kun meidän pitäisi keskittyä löytämään ratkaisuja Ukrainan kriisiin. Trolli-termin käyttö vain haittaa tällaista keskustelua ja vie sen sivuraiteelle.

Kun tällaista keskustelua itsepintaisesti pidetään yllä, ei voi välttyä ajatukselta, jonka sotakirjeenvaihtaja David Hudziec Novorossiya Todaysta esitti:

Tämä on politiikkaa, jonka tarkoituksena on se, että jos meitä ei voida esittää hörhöinä – heidän täytyy mykistää meidät täysin. Jos meillä olisi pääsy tiedotusvälineisiin, meillä olisi mahdollisuus keskustella heidän kanssaan. Voimme silloin perustellusti paljastaa aukkoja heidän logiikassaan, paljastaa heidän valheensa ja näyttää asian toinenkin puoli. Tämä on valtava uhka heidän politiikalleen.

http://journal-neo.org/2015/01/02/it-is-no-longer-al-qaeda-now-russia-is-the-main-threat-for-the-us/

Jos tällainen vaientaminen on keskustelun (tai sen puutteen) ja leimaamisen tarkoitus, on tässä kieltämättä onnistuttu erinomaisesti, sillä olemme nyt jo vuoden verran junnanneet kiinni trollikeskustelussa samaan aikaan kun Venäjän yksipuolinen syyttäminen kaikesta Ukrainaan liittyvästä saa keskustelun puutteen vuoksi velloa valtoimenaan. Tällaista keskustelutaktiikkaa voi hyvin kuvata sanalla informaatiosota.

Mikä tällaisen taktiikan motiivi voisi Suomessa olla? Siinä lienee neljä isoa kirjainta ja johon liittymistä yli 60% suomalaisista vastustaa. Trolleja kaikki tyynni.

Loppuun lainaus keskustelusta:

Näitä putinisteja on korkeintaan muutamia kymmeniä. Nykyajan kuiskuttelijoille, näille totuutta pelkääville totuusfoobikoille, ei pidä antaa heidän painoarvoaan suurempaa merkitystä.

Näin sanoi tilaisuudessa ulkoministeriön viestintäjohtaja Jouni Mölsä. Tilaisuudessa, johon osallistui 100 ihmistä. Siis noin viisi kertaa enemmän kuin näitä putinisteja on Suomessa. Pitäisikö tosiaan miettiä sitä painoarvoa ja lopettaa tämä trollikeskustelu?

Sepe Vaara
Vaaran tunne -kolumnisti
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Trollisanomat Extra - Vaaran tunne #1

Trollisanomat Extra – Vaaran tunne #1: Informaatiosota on sananvapauden tappio

Informaatiosota on sananvapauden tappio

Novaja Gazetan, länsimaissakin arvostetun venäläisen vaihtoehtomedian, kolumnisti Nikolay Donskov kirjoittaa:

Kuvatessaan Ukrainan konfliktia läntinen media useinkin sortuu käyttämään tarkistamattomia, usein epäilyttäviä tietoja, ei vaivaudu etsimään vaihtoehtoisia lähteitä ja mielipiteitä, tarjoilee yksipuolisia ja vaihtoehdottomia, dokumentoimattomia näkemyksiä kiistattomana totuutena. Se paisuttelee faktoja, jotka vahvistavat yleistä poliittista asennoitumista. Se vaikenee sellaisista tosiasioista, jotka ovat poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta epäedullisia. Esimerkkejä on kosolti.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri E. Korhonen hyökkäsi voimakkain sanoin yksityisiä suomalaisia vastaan pääkirjoituksessaan 22.11.2014 otsikolla ”Ammattitrolli jättää häiriköinnin hörhöille. Korhonen on selvästi kimpaantunut siitä, että osa suomalaisista kritisoi Helsingin Sanomienkin linjaa Ukrainan kriisiä ja Venäjää käsittelevässä uutisoinnissa. Nämä ihmiset hän leimaa trolleiksi tai hörhöiksi.

Korhonen on some-viestittelyssään hyökännyt myös ”Venäjän trolliarmeija”-nimistä Facebook-ryhmää vastaan. Tämä ”trolliarmeija” syntyi vastavetona median älyllisesti hyvin heppoisille väitteille maksetuista Venäjän valtion trolleista suomalaisessa some-keskustelussa. Valtamedian linjasta poikkeavien mielipiteiden esittäjät, koskien Ukrainan kriisiä ja Venäjää, leimattiin tällaisiksi trolleiksi, joiden argumentit voitiin siten ohittaa.

Korhosen kirjoitus vilisee virheellisiä väittämiä, vääriä tulkintoja, omituista asioiden yhdistämistä ja yleistyksiä. Hän ummistaa silmänsä kritiikiltä. Hän ei selvästikään ole lainkaan paneutunut aiheeseen, josta hän kirjoittaa tai tietoisesti ohjaa keskustelua sivuraiteelle. Hän ei myöskään perustele väitteitään kuin epämääräisillä viittauksilla toimitukseen saapuneista sähköpostiviesteistä.

Kirjoituksesta paistaa selvästi läpi mediassa ja yleiseen keskusteluun jo sitkeästi juurtunut ajatus siitä, että erilaisten kriittisten äänten esittäjät olisivat jonkinlainen yksi yhtenäinen ryhmä Venäjän ihailijoita. Surkuhupaisia peräkammarin poikamiehiä, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa perustella mielipiteitään. Korhonen ei vahingossakaan viittaa mahdollisuuteen, että erilaisia mielipiteitä esittävät ihmiset voivat hyvinkin olla oikeassa ja että median esittämä kuva tilanteesta voisi olla yksipuolinen.

Palautetaanpa mieliin Korhosen lausuma Journalisti-lehden haastattelussa vuodelta 2011:

Miten nettihaukkuihin kannattaa suhtautua?

Sen kanssa on pakko oppia elämään. Jos kerromme omia mielipiteitämme, meidän pitää hyväksyä, että muutkin tekevät niin. Sitä paitsi muut voivat olla oikeassa. Toimittajat usein vaativat keskustelua, mutta auta armias, jos joku arvostelee omaa juttua tai osoittaa siinä mokan! Uusia toimittajia pitäisi varoittaa kirjoittelusta, jotta se ei tule yllätyksenä.

Korhonen aloittaa kirjoituksensa kertomalla Helsingin Sanomien artikkelista, jossa haastateltiin Pietarissa trollitehtaassa oman kertomansa mukaan työskennellyttä henkilöä. Korhonen jättänee taktisesti mainitsematta, että haastateltu henkilö kertoi, että ”trollikeskuksessa ei tehdä töitä ulkomaisille nettisivustoille”. Korhonen selvästikin ymmärtää välttää tämän sudenkuopan, sillä hän ei sorru suoraan sellaiseen aiemmin medioissa esiintyneeseen epäuskottavaan väitteeseen, että suomalaiset, Suomessa sosiaalisessa mediassa kirjoittavat henkilöt olisivat Venäjän valtion maksamia trolleja. Korhonen siirtyy askeleen eteenpäin ja yrittää paikata tätä median noloa väittämää leimaamalla keskustelijat ammattitrollien hyödyllisiksi hörhöiksi. Yhteenkään perusteltuun argumenttiin hän ei puutu. Sen sijaan hän väittää näiden hörhöjen puhuvan “toimittajien kytköksistä vapaamuurareihin, Nato-sotilaisiin ja liskoihmisiin”. Jos yksittäiset ihmiset tällaisia väittämiä ovat esittäneet,on silti äärimmäistä yleistystä leimata kaikki Ukrainan kriisistä erilaisia mielipiteitä ja arvioita esittävät ihmiset hörhöiksi. Oiva keino välttyä vastaamasta itse kritiikkiin.

Tästä seuraava askel on argumentoitujen kommenttien väittäminen keskustelun hämmentämiseksi. Tällöinkin vältytään vastaamasta itse argumentteihin, koska ne ovat hämmennystä. Toisin sanoen jokainen itse omaksutusta näkökulmasta poikkeava argumentti vain yrittää hämätä keskustelua, eikä sitä tarvitse noteerata.

Korhonen kirjoittaa, että tämä suomalainen trolliyhteisö olisi ryhtynyt henkilökohtaiseen hyökkäykseen trolliuutisia kirjoittaneita toimittajia kohtaan. Hän kertoo useiden mediatalojen esimiesten saaneen sähköposteja. Ilmeisesti Korhonen viittaa myös Trollisanomien lähettämään tiedotteeseen, jossa kerrottiin uudesta nettilehdestä. Tiedote oli asiallinen ja lyhyt eikä siinä edes viitattu yksittäisiin toimittajiin. Tiedotteessa sanottiin näin:

Uuden lehden johtoajatuksena on tuoda keskusteluun erilaisia näkökulmia muuten niin yksitotuuksisen suomalaisen median lomaan. Trollisanomat pyrkii valottamaan asioita uusista näkökulmista ja samalla haastaa jo vakiintuneen median, kuten lukijatkin laaja-alaisempaan keskusteluun ja ajatteluun.

Tähän haasteeseen Korhonen vastaa sitten kömpelöllä yrityksellä pilkata ihmisiä. Hän kompastuu samoihin miinoihin, joista eriäviä mielipiteitä esittäviä ihmisiä syyttää. Hän ei kommentoi lainkaan sisältöä. Hän hyökkää suoraan henkilökohtaisin loukkauksin ihmisiä vastaan leimakirves heiluen.

Lohduttavaa on se, että toimittajakunnassa on edelleen ihmisiä, jotka kykenevät näkemään kritiikin ytimeen. Erään ison mediatalon toimittaja vastasi tähän tiedotteeseen ja kertoi näkemyksenään mm. seuraavaa:

Olen huolestuneena seurannut suuntaa, mihin nuo perinteiset printtilehdet ovat kehittyneet vastauksena romahtaville levikkiluvuille. Aikaisemmin lehdet ikään kuin aukikirjoittivat maailmaa, eli kertoivat uutistapahtumista ja yrittivät analysoida, mitä ne todella merkitsevät. Nyt tuon aukikirjoittamisen sijaan enemmän lietsotaan pelkoja niin todellisista kuin yhä useammin vahvasti väritetyistä ja jopa keksityistä uhista.

Yksi jälkimmäisistä on Venäjä. Vaikka Venäjän toimet Ukrainassa ovat monelta osin tuomittavia, on jopa huvittavaa, miten kaikesta venäläisten tekemisistä saadaan Suomessa pelko-otsikoita. Venäläiskoneet ovat lentäneet lähellä Suomen ilmatilaa joka vuosi, mutta nyt jokainen tuollainen havainto uutisoidaan pelottelevaan sävyyn. Ja kun uutisoitiin arvelut, että Ruotsin aluevesillä on nähty sukellusvene, oli Suomessa jo otsikoita, että sukellusvene on käynyt miinoittamassa Ruotsin aluevesiä. Eli luodaan pelottavia uutisia, missä ei ole järjen hiventäkään. Kukaan ei julkisesti edes kysy, että mitä helvetin järkeä Venäjällä olisi laskea miinoja Ruotsin vesille.

Miksi tällainen melko mitättömältäkin kuulostava asia kuin trolliksi leimaaminen sitten on merkittävää? Olen monesti saanut vastata kysymykseen, miten tällainen leimaaminen rajoittaa sananvapautta.

Journalistin ohjeissa sanotaan:

Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Asiaankuulumattomasti ja halventavasti vasta-argumentoijaa kohdellen ja tätä leimaten aiheutetaan tilanne, jossa ihmisten täytyy alkaa varoa sanomisiaan. Leimautumisen pelossa jo nyt Suomessa on paljon nettikeskustelijoita, jotka esiintyvät nimimerkin suojissa. On vielä täysin eri asia, leimaavatko yksittäiset keskustelijat toisiaan vai tekeekö sen media. Trollikeskustelu leimahti Suomessa muutamassa päivässä niin laajalle, että siitä on muutamassa kuukaudessa muodostunut osa kansakunnan kollektiivista tajuntaa. Media oli tässä hyvin suuressa roolissa. Tällaiseen asemaan mikään käsite ei pääse ilman mediaa.

Leimakirves siis yksinkertaisesti kaventaa erilaisten mielipiteiden kirjoa. Tämä toimii yksilötasolla, mutta vaikuttaa varmasti myös medioiden omaan toimitustyöhön. Kukapa toimittaja haluaisi Venäjän trolliksi leimautua?

On varsin outoa, että toimittajat tuntuvat olevan kovin herkkänahkaisia itseensä kohdistetulle kritiikille. Sen sijaan, että edes hetken rauhassa pohtisivat kritiikissä esitettyjä väitteitä, he käyvät taistoon sananvapauslippu liehuen, vaikka kritiikin kärki kohdistuisikin juuri sananvapauden kaventamiseen.

Korhonen päättää kolumninsa lähes uhkaukseen: hän lupaa antaa enemmän resursseja ja aikaa ”trollintorjuntatoimittajilleen”. Helsingin Sanomat toisin sanoen Korhosen suulla ilmoittaa käyvänsä torjuntataisteluun rikasta mielipiteiden kirjoa ja erilaisten näkökulmien esille tuomista vastaan. Sananvapautta vastaan.

Korhonen ilmeisen selvästi kuvittelee, että Suomessa käydään jonkinlaista informaatiosotaa. Jos sellaista käydään, on se, kuten Novaja Gazetan toimittaja totesi, lännen ja Nato-kannattajien masinoimaa ja Ukrainan kriisiä hyväksikäyttävää informaatiosotaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että se osapuoli, jota syytetään trollaamisesta, haluaa vain monipuolista keskustelua, jossa otetaan huomioon Ukrainan kriisin monisyiset syy–seuraus-suhteet. Tällaisen kriisin mustavalkoistaminen kun on epä-älyllistä politikointia.

Sananvapauden kannalta media on siis asettanut itsensä hyvin outoon valoon. On jopa loukkaavaa, että media isona auktoriteettina leimaa yksityisiä ihmisiä trolleiksi. Tämä sananvapauden kavennusyritys on jo johtanut kanteluihin Julkisen sanan neuvostolle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Mitenkähän Korhonen selittää itselleen sen, että Novaja Gazeta, jonka toimittajana mm. murhattu Anna Politkovskaja toimi ja jonka Venäjän vaihtoehtoisena mediana juuri pitäisi tukea sitä viestiä mitä valtamedia Venäjästä uutisoi, kritisoikin länsimediaa näin voimakkaasti yksipuolisesta, poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uutisoinnista? Tällaisenhan piti olla venäläisen valtamedian tapa, ei vapaan länsimedian.

Demonisoidessaan Putinin hahmoa ja syyttäessään kaikista onnettomuuksista Venäjää länsilehdistö tekee karhunpalveluksen itselleen. Saati että vastaisi keskeisiin kysymyksiin Ukrainan kriisin syistä, läntinen media ei edes esitä niitä, vaan toinen toistaan kopioiden syyttää Venäjää kaikesta, mikä pakostakin synnyttää epäilyksiä tällaisen informaation vastaanottajissa. Monet länsimaiden kansalaiset seuraavat epäuskoisina yksinkertaistettua ja alkeellista tulkintaa tapahtumista ja tekevät vähemmän mairittelevia johtopäätöksiä omista poliitikoistaan, jotka viljelevät moista tarkastelutapaa. “Miksi asiat ovat näin?” Ilmeisesti jokaisen itseään journalistina pitävän ihmisen on itse esitettävä nämä kysymykset itselleen. Kun toimittaja alkaa ummistaa silmänsä joltakin ja korostaa jotain muuta, toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, hän lakkaa olemasta toimittaja. Hän muuttuu informaatiosodan taistelijaksi.

Trollit, tai hörhöt, tai miksi meitä haluattekaan kutsua, esittävät juuri tämän kysymyksen: miksi suomalainen media esittää Ukrainan kriisin vain yhdestä näkökulmasta? Miksi tapahtumia ei valoteta laajemmin? Onko syynä se, että tällainen aukikirjoittaminen saattaisi sotia EU:n pyrkimyksiä vastaan? Onko niin, että tietyt tahot käyttävät kriisiä häikäilemättömästi keppihevosena Nato-jäsenyyden kriteerinä? Eikö tällaisissa tapauksissa ukrainalaisten inhimillistä hätää käytetä kyynisesti omien poliittisten päämäärien tukemiseen?

Näiden kysymysten esittäminen ei tee meistä hörhöjä trolleja eikä Venäjän ihailijoita.

Sepe Vaara
Trollisanomat ja Venäjän trolliarmeija

Trollisanomat #21 - Suuri sisustusnumero: Vikin & Alexin sisustusvinkit

Trollisanomat #21 – Suuri sisustusnumero: Vikin & Alexin sisustusvinkit

Katso Vikin ja Alexin sisustusvinkit!

Kansakunnan yhteinen etu yhä synkkenevässä taloustilanteessa vaatii raskaita leikkauspäätöksiä seuraavalla hallituskaudella tekevän kansanedustuslaitoksemme työympäristön piristämistä. Ja kansan hyväksi päätöksiä tuottavan ympäristön luomiseenhan ei auta muu kuin kullan kimalle.

Eduskunnan rakennustoimikunta pohtii parhaillaan, pitäisikö istuntosaliin palauttaa talon remontin yhteydessä suuren salin alkuperäiset,  lehtikullalla päällysteyt kipsipatsaat.

Eduskunnan karaokekerhon lauluharjoitusten rasittaman kansanedustajan käpertyessä torkkupeittonsa alle, on hänen helpompi nukahtaa tietäessään, että tulevaisuudessa ryhmäkurin siivittämät napinpainallukset hoituvat kansalaisten edustajalleen antaman luottamustoimen vaatimissa ulkoisissa puitteissa.

Trollisanomat selvittelee, onko eduskunnan sisustukseen saatu kenties vinkkejä suomalaisen honkarakentamisen uusiin sfääreihin* vieneeltä Viktor Janukovitshilta, Alexin vieraillessa Vikin luona muutama vuosi sitten.

* Toimituksemme huomauttaa, että tämä Ukrainska Pravdan varapäätoimittajan kirjoittama brittijulkaisun (mm. George Soroksen säätiön rahoittaman) artikkeli on päivätty jo vuodelle 2012. Selvittelemme tätä mahdollista painovirhettä, sillä kuten kaikki olemme mediasta saaneet lukea, kuulla ja katsoa, Janukovitshin hirsipalatsihan tuli täytenä yllätyksenä ja  paljastui vasta kuluvan vuoden keväällä.

Trollisanomat #20 - Kun Ylen toimittaja trollin näki

Trollisanomat #20 – Kun Ylen toimittaja trollin Joensuussa näki ja muita tarinoita yhden totuuden Suomesta

YLEn toimittaja järkyttyi Joensuussa nähtyään trollin! Katso järkyttävä peilikuva!

Dramaattinen tilanne sattui Joensuussa, jossa toimittaja Jessikka Aro oli puhumassa trolleja käsittelevässä paneelissa asiantuntijana. Itsetutkiskelun jälkeen hän oli haastattelussa radio YleX:ssä, jossa hän paljasti kirjoittaneensa propagandaa:

Toimittaja sanoo joutuneensa pitkäaikaisen mustamaalauksen kohteeksi propaganda-juttunsa takia.

Aro kertoo, että propagandaa voi itse huomaamattaankin levittää:

Propaganda on parhaimmillaan, kun ei ole edes ymmärretty, että kyse on propagandasta

Jessikka Aro kertoo, että trollauksen tavoitteena on vaientaa vastapuoli leimaamalla tämä vaikkapa trolliksi. Omassa, syyskuussa julkaistussa artikkelissaan Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi – kerro kokemuksistasi hän leimasi valtamedian uutisiin kriittisesti suhtautuvat ihmiset Putin-trolleiksi, Venäjän trolliarmeijaksi. Artikkeli on johtanut jopa kanteisiin oikeuskanslerille, tavallisten suomalaisten ollessa sitä mieltä, että valtion mediayhtiö Yle yhdessä Puolustusvoimain kanssa mustamaalaa kansalaisia mielipiteiden vuoksi.

Aro on huolissaan propagandan nykyisestä laajuudesta Suomessakin.

Toivoisin että lainsäätäjät ottaisivat kantaa nettitrollaukseen

Trollisanomien haastattelemien asiantuntijoiden mukaan tällainen on kuitenkin hyvin vaarallista sananvapauden näkökulmasta ja on perin eriskummallista, että sananvapauden rajoittamista ehdottaa Ylen toimittaja.

Asiantuntijat toisaalta kertovat, että esimerkiksi Nato-trollaus on saanut sellaiset mittasuhteet, kun sitä tekevät nykyään lähes kaikki valtamediatkin, että Aron ehdotus saattaa olla harkinnan arvoinen.

– Sananvapaus toteutuu Suomessa melko rajoitetusti, koska Nato-trollaus peittää alleen kaikki eriävät mielipiteet vaikka yli 60% suomalaisista vastustaa Natoa ja vain parikymmentä prosenttia kannattaa sitä, toteavat asiantuntijat.

Trollisanomat arvelee sananvapauden heikkenemisen ja Nato-trollauksen suhteettoman määrän olevan yhteydessä siihen, että joukkotiedotuseliitin piirissä Kokoomuksen kannatus on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin.

JOURNALISTIN ETIKKAA JÄLLEEN ERÄ MYYNNISSÄ

Trollisanomat #20 - Journalistin etikkaa myynnissä!

Trollisanomien ensimmäisessä numerossa puntaroimme Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halmisen puolueettomutta Ukrainan kriisin suhteen ja kyselimme, mahtaako hän olla pelkkä Nato-lobbarin palkkaama trolli.

Kysymys herää uudelleen Halmisen kiiteltyä jo vuosia kiihkeästi Paasikivi-Kekkosen linjaa haukkuneen ja yhtä kiihkeästi Nato-jäsenyyttä lobanneen Lasse Lehtisen ja nuoren tulokkaan Eemeli Peltosen Nato-ulostuloa Demari-lehdessä.

 

Toimittaja Halmiselta on ilmestynyt jälleen Ukrainan kriisiä koskeva juttu, jossa Halminen käy läpi tapahtumia varsin omintakeisella käsityksellään toimittajan puolueettomuudesta ja etiikasta.

Lokakuussa Saksan tiedustelupalvelun (BND) johtaja Gerhard Schindler esitti parlamentin tarkastusvaliokunnalle toiseen suuntaan viittaavia todisteita heinäkuun tapahtumista. BND:n arviossa päädyttiin siihen, että separatistit veivät matkustajakoneen tuhonneen Buk-järjestelmän ukrainalaisesta tukikohdasta.

Kivimäen mukaan tätäkin vaihtoehtoa selviteltiin. Satelliittikuvien perusteella ei kuitenkaan havaittu merkittävää liikehdintää Ukrainan armeijan tukikohdista.

Venäläisten tiedustellessa tästä BND:n arviosta Saksan ulkoministeriö totesi, että saksalaisen median siitä tekemät tulkinnat olivat epätäydellisiä ja irti asiayhteydestä. Trollaava toimittajamme ei tietystikään tätä seikkaa tässä yhteydessä mainitse, koska se vaikeuttaisi artikkelin laatimista tukemaan toimittaja Halmisen omaa näkemystä ja rikkoisi näin ohjatun narratiivin.

Kokonaan toinen asia on, pitäisikö lukijan todellakin uskoa Halmisen artikkelissaan julkituoma väite siitä, että Kivimäen edustama joukkorahoituksella toimiva harrastepohjainen nettisurfaajien yhteisö saa parempaa tietoa kuin Saksan tiedustelupalvelu – ellei sitten nettisurfaajien yhteisö ole yhteydessä jonkin toisen valtion tiedustelupalveluun ja toista tämän toisen valtion informaatiosotaa, kuten tämän harrastepohjaisen yhteisön perustaja Eliot Higgins teki Syyrian Ghoutan kaasuiskujen osalta?

Tässä Ylen uutinen Ghoutan kaasuiskusta: uskommeko leicesteriläistä bloggaria vaiko MIT:tä?

Informaatiosota Syyrian osalta tuotti tulosta:

New Yorker: Hänen [Higgins] havaintonsa pääsivät Human Rights Watchin kaasuiskua koskeneeseen raporttiin ja ovat edesauttaneet muokkaamaan keskustelua [lännen sotilaallisesta] väliintulosta Syyriassa

New Yorker: Eräässä vaiheessa Peter Bouckaertin [Human Rights Watchin avustusjohtaja] kanssa keskustellessani, hän sanoi alkaneensa luottamaan lähteenä [ Higginsin] Brown Moses-blogiin, koska Human Rights Watchilla ”ei ole mahdollisuutta tarkkailla kovin montaa lähdettä”.

Higginsin toiminta tuo väistämättä mieleen myöskin toisen Brittein saarilla toimivan, Coventryssa sijaitsevan, Syrian Observatory for Human Rights -nimisen järjestön.

Halminen jatkaa artikkelissaan:

Kivimäki selvitti esimerkiksi, miten Venäjän-mieliset lainasivat kuvia niin Georgian sodasta kuin Tiananmenin aukion verilöylystäkin osoittaakseen Ukrainan armeijan muka tekemiä julmuuksia. He myös lainailivat kuvia vanhoista elokuvista osoittaakseen, miten Donetskin lapset kärsivät.

Näitä – toimittajan mukaan ”muka” – tehtyjä julmuuksia ja lasten kärsimyksiä on riittävästi tallennettu ja niitä on katseltavana mm. USA:n ulkoministeriön viralliseksi tiedustelulähteekseen ilmoittamassa YouTube-palvelussa.

Varoitus – Seuraava esimerkkivideo Ukrainan armeijan ”muka” tehdyistä julmuuksista sisältää graafista materiaalia eikä sovi herkimmille.

http://youtu.be/u1-f4q9BZyg?t=21s

Trollisanomat #19 - Naton lentokoneet jälleen Ruotsin ilmatilassa! Suomi salaa jo Naton jäsen?

Trollisanomat #19 – Naton lentokoneet jälleen Ruotsin ilmatilassa! Suomi salaa jo Naton jäsen?

Ranskalaisten seikkaillessa Ruotsin ilmatilassa, on Suomi median suuremmasti huomioimatta sopinut Venäjän vastaisen sotilaallisen yhteistyön lisäämisestä.

Poikkeuksellisesti käyttäytyvät, Ruotsin puolustusvoimien valmiutta ja ruotsalaisen yhteiskunnan reaktiota Naton puolesta testaavat ranskalaiset lentelevät länsinaapurimme ilmatilassa niinkuin Nato-maiden koneilla on kauan ollut tapana Ruotsin Försvarshögskolanin asiantuntija Stefan Ringin mukaan. Aivan kuten Nato-sukellusveneillä on ollut tapana testata Ruotsin valmiutta vesillä.

Aftonbladet: Kylmän sodan aikana Nato loukkasi ilmatilaa useammin kuin Neuvostoliitto, sanoo Stefan Ring.

MTV: Alueloukkauksia käytetään yleisesti tiedusteluun, ja niillä testataan muun muassa toisen valtion puolustusvoimien valmiutta ja yhteiskunnan reaktioita, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Ruotsin entinen ulkoministeri Lennart Bodström: Ainoastaan kahdessa tapauksessa kymmenistä voitiin osoittaa neuvostoliittolaisen sukellusveneen olleen Ruotsin aluevesillä.

Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Caspar Weinberger: Lännen sukellusveneet toimivat usein ja säännöllisesti Ruotsin aluevesillä, testaten Ruotsin puolustusta.

NORDIC BALTIC 8 JA NATO

Hallitus esittää 40 miljoonan tilausvaltuuksien lisäystä ilmatorjunnan kunnossapitotarpeisiin. Lisäksi Hawk-koneiden uudistamiseen ehdotetaan 15,2 miljoonan euron suuruista tilausvaltuutta ja 4 miljoonan euron määrärahalisäystä. Näin uutisoi suomalainen media, vain muutama päivä sen jälkeen kun Reuters uutisoi kahdeksan pohjoiseurooppalaisen valtion puolustusministerin sopineen keskinäisessä tapaamisessaan Venäjän vastaisen sotilasyhteistyön lisäämisestä.

Ihmetellessämme Trollisanomien numerossa 11, miksi Suomen ilmavoimien koneet ovat osallistuneet kansainvälisessä ilmatilassa lentäneiden venäläiskoneiden häirintään, arvelimme puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin vierailun Kanadaan ja USA:han liittyvän joko neuvotteluihin Suomen jatko-osallistumisesta Itämeren alueen lentohäirintään tai peräti siihen, että Suomi jättää Nato-jäsenyyshakemuksen piakkoin. Ehkäpä puolustusvoimien komentaja kävi hakemassa ohjeistuksen Pentagonista tähän Nordic Baltic 8 -kokoukseen, jossa Venäjän vastaisesta sotilasyhteistyöstä päätettiin.

Mikään uusi asiahan Naton halu laajentua aiemmin puolueettomiin pohjoisiin maihin ei ole. Aiemmin kylläkin Suomen presidentit ovat asettuneet johtamansa kansan suuren enemmistön mielipiteen kannalle Suomea Nato-jäseneksi ajavia tahoja vastaan. Nyt on toisin.

…[Suomen] seuraavilla presidentinvaaleilla tulee olemaan turvallisuuspoliittisia vaikutuksia, erityisesti jos – kuten voidaan olettaa – on ehdokkaita, jotka ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä.
Nordic-Baltic Security in the 21St Century: The Regional Agenda and the Global Role
Atlantic Council, 2011

Onko Kokoomuksen hallitusvuosien aikana kovin muuttuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme takana amerikkalaisten ohjattu narratiivi?

Viedäänkö Suomea jälleen lähemmäs Natoa, ilman että asiasta käydään julkisuudessa keskustelua lainkaan, kuten kävi isäntämaasopimuksen kohdalla? Ulkoministeri Tuomiojan lupauksesta huolimatta sopimusta ei koskaan tuotu eduskuntakäsittelyyn, siitäkin huolimatta että sopimuksen katsotaan rikkovan perustuslakia.

Trollisanomat #18 - Verosuhmurointia Kokoomuksen maan tapaan

Trollisanomat #18 – Verosuhmurointia Kokoomuksen maan tapaan

EK:n Ilpo Kokkilan mielestä yritysten verokierrosta ei tule inttää, mutta EK itse jatkuvasti inttää palkkojen alennuksesta. Kun laki on edullinen yrityksille, EK vetoaa lakiin. Kun se on niille epäedullinen, EK vetoaa yhteiskuntavastuuseen.

Ylen MOT-ohjelma paljasti suomalaisten yritysten, kuten Huhtamäen ja Rakennusyhtiö SRV:n tekemät ennakkosopimukset Luxemburgin verottajan kanssa. Näiden sopimusten nojalla yritysten tytäryhtiöiden maksamat verot Luxemburgissa saattavat painua jopa lähelle nollaa, esim. 0,1 prosenttiin.

Elinkeinoelämän Keskusliiton hallituksen puheenjohtajana toimiva SRV-konsernin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila ei suostunut vastaamaan Ylen toimittajan kysymyksiin.
Älä viitti inttää, oli Kokkilan kokoomuslaisittain ylimielinen vastaus.

Pääministeri Stubb pitää itsestään selvänä, että yritykset pyrkivät optimoimaan veroratkaisuja.

Vuonna 2013 julkaistussa Talouselämän haastattelussa, EK:n Kokkila piti ajatusta johtajien palkka-alesta teennäisenä. Hänen mukaansa se olisi kuin taivaspaikan lunastamista lahjoittamalla rahaa. EK kuitenkin on tähän päivään saakka jatkuvasti inttänyt yritysten työntekijöiden velvollisuudesta lunastaa tuo taivaspaikka palkanalennuksin.

Mainittakoon, että mm. Saksan suurin työntekijäjärjestö IG Metall pyrkii saamaan 5,5%:n korotuksen palkkoihin, todeten että Saksan keskuspankki tukee palkankorotusvaatimuksia. Mitä sanookaan suomalainen ay-liike?

Teennäistä EK:n ja Kokkilan mielestä lienee myös se, että yritysten erilaisia tapoja kiertää veroja yritettäisiin suitsia. Vasemmistoliiton Annika Lapintie jatkaa inttämistä ja kirjoittaa Kokkilan johtamasta SRV:stä mm.

Toiminta veroparatiisissa osoittaa erityistä härskiyttä uuden lastensairaalan rakennuttajalta SRV:ltä. Rakennusyhtiön sopisi aloittaa hyvän tekeminen siitä, että itse maksaisi oman osansa veroista. Silloin lastensairaalakin olisi voitu rakentaa verovaroin, ja se olisi jo pystyssä ja toiminnassa.

EK:n veroasiantuntija Virpi Pasanen pitää verosuunnittelua lainsäädännöllisenä asiana. EK kuitenkin itse vaatii ammattiliitoilta yhteiskuntavastuuta palkkaneuvotteluissa. Tällainen kaksinaismoralismi paljastaa EK:n täysin yksipuolisen edunvalvonnan ja syö uskottavuuden siltä keskustelukumppanina.

Samaan aikaan Suomessa verottaja on ottanut hampaisiinsa irtisanottujen eläkepaketit, joista se uhkaa verottaa jopa 100%, pahimmillaan jopa 106%, eräs irtisanotuista kertoo sanomalehti Kalevalle.

EK:n edustamien yritysten voitonmaksimoinnin tuloksena työttömiksi joutuvien ihmisten törkeä verokohtelu saa koko verolainsäädännön yhdenvertaisuuden ja siten laillisuuden pohjan hataralle pohjalle.

Näin tapauksista lainsäädännön asiantuntija Olaus Petri Trollisanomille:

Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.

Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan.

Katso:

Yle MOT: Veroista viis – Luxemburg fiksaa.
Vuodetut asiakirjat paljastavat, miten Luxemburg tehtailee salaisia verosopimuksia monikansallisten yhtiöiden kanssa. Mukana on tunnettuja suomalaisia yrityksiä.

http://areena.yle.fi/tv/2270171